Puistotyöt alkoivat torstaina... (rv 31+2)

... ja pomot ei edes keksi enää töitä meille :)

Eli siis, tilannekatsaus. Yhdeksän viikkoa Nöpön laskettuun aikaan. Kaksi viikkoa yhteenmuuttoon. Minä en malta odottaa kumpaakaan.
Pari viikkoa on vierähtänyt taas siitä, kun viimeksi kirjoitin. Uskoisin, että kun Nöpö syntyy, kirjoittelen enemmän ja useammin (ehkä!).

Kiitän ja kumarran,
Teen Age Becoming Dad, Mika

Leirien välissä (rv 29+6)

Alkuun pahoitteluni siitä, etten ole pitkään aikaan kirjoittanut. Ei ole tapahtunut mitään tähdellistä ennen leiriä, jolle menin isoseksi ja joka alkoi toissapäivänä.

Eli siis. Rixulla oli toissapäivänä lääkäriaika. Lääkäri ilmeisesti totesi kohdunsuun olevan pehmeä, muttei auki. Rix ei nyt saa todellakaan tehdä mitään raskasta tai kanniskella mitään painavaa.

Leiri meni suhteellisen hyvin, yli kolmekymmentä alle kymmenvuotiasta lasta kaitsettavana ja kuus isosta mun lisäkseni.

Viikkoja tosiaan on huomenna 30 täynnä :) noin 8-10 viikkoo jäljellä. Aika rientää aika mahdottoman nopeesti, kun jäljellä olevat viikot alkaa olla yksinumeroisia lukuja.

Huomenna meen jälleen leirille. Se kestää myös kolme päivää ja sen jälkeen on neljä täyttä päivää lomaa. Sit alkaa puistotyöt ja sen jälkeen mä jo muutankin. Sit ei ookkaan enää kauan siihen, että koulu alkaa. Ja sen jälkeen syntyy Nöpö <3

Lisää myöhemmin :)

Kiittää ja kumartaa,
Teen Age Becoming Dad, Mika

Testaan mobiili-Bloggeria (rv 27+6)

Eli siis, testaan nyt tätä mobiili-Bloggeria.

Nyt on siis jo melkein viikko 28. Kymmenen viikkoa jäljellä? Utopistista. 2 ja puoli kuukautta? Kuulostaa järkevämmältä. Siinä on vain sellainen juttu, että nuo kaksi mainittua ajanjaksoa ovat noin samanpituiset...

Olen nyt siis kotiutunut n. viikko sitten, ja aika kulkee jotenkin oudosti. Saattaa johtua siitä, että mulla on ikävä Rixua ja Nöpöä. Vain kuukausi yhteenmuuttoon...
Mulla on tänä kesänä vielä muutama duuni, mistä rahaa saan. Pari leiriä seurakunnalla ja sit kunnalle puistohommiin.

Sitä ei meinaa uskoa, että mulla on oma lapsi ennen ensi lokakuuta... Eihän siihen ole kuin se pari kuukautta? Mutta sitten kun näkee Rixun... Se ajatus konkretisoituu vaavimasuun ja siellä potkivaan Nöpöön <3 nyt kun ajattelee takaperin, ei ole mennyt kauaakaan kun oli vasta rv 12, vaikka siitä onkin jo 16 viikkoa... Eli neljä kuukautta. Sitä vain jotenkin odottaa, että saa sen pienen käärön syliin siellä keskussairaalalla... Ihan kuin neuvolassa jaetussa DVDssä lapsen saanut isä huutaa ilosta ja onnesta sairaalan oven ulkopuolella. Uskoisin, että mulla saattaa olla samanlainen fiilis kun Nöpö syntyy, tosin sillä erotuksella että en poistu synnytyssalista, koska haluan olla mun avovaimoni ja lapseni kanssa ensimmäiset hetket <3

Kiittää ja kumartaa,
Teen Age Becoming Dad, Mika

Kesä on todellakin liian kuuma minulle. (rv 26+6)

Siis 30 astetta varjossa on ihan liikaa mulle.

Elikkä siis, aluksi anteeksipyyntöni siitä, etten ole kirjoittanut. Olin alkukuusta rippileirillä isosena, sitten tuli muuttokuormaa vietyä meidän kaksioon ja sitten Rix tuli sinne myös ja sitä tavaraa niinkuin oli... Semmoonen iso pakettiautollinen tavaraa. Mietin siinä sitä, että mihin mahdutetaan 2x6x2 m (24 m3) tavaraa... Se auto oli niin täyteen ahdettu kun olla ja saattaa, eikä Rix kuulemma edes tuonut vielä aivan kaikkea... Hui. Oltiin siel kaksios sitten pari päivää, josta sitten lähettiin itään, ja täällä ollaankin oltu tähän asti.

Rix tuumas täs aikasemmin tänään et anoppi taitaa oikeesti tykätä musta vävynä. Olin juttelemassa anopin kanssa sivistyneesti pöydän ääressä (jota Rixun ex ei tainnut tehdä... xD ) ja kun Rix kulki ohi, hänen kasvoillaan oli hieman järkyttyneen oloinen ilme. Rix kommentoi asiaa näin: "Kulta, olin hämmentynyt." <- ja tuokin piti korjata muutamaan otteeseen, kun ei kelvannut tänne... :D Se rippileiri oli aika normaali rippileiri. Mietitään täs samalla sitä, mitä me vielä tarvitaan sinne kaksioon. Lista näyttäis tällä hetkellä suurinpiirtein tältä:

Suihkuverho
Kylppärin matto
Korisysteemi
Kenkäteline
Kynnysmatto
Peili (jollainen meillä siellä jo on)
Lusikkalaatikko
Matto(ja)
Leivänpaahdin
Vedenkeitin
Patalappuja tai patakintaat
Kattolamput
Jonkinnäköset pöytä ja tuolit
Myös kirjotuspöytä ja -tuoli
TV
Henkareita

Noita sitten keräillään vähän sieltä sun täältä kesän ja syksyn mittaan, niin Nöpölle on hyvä koti sitten mihin tulla <3

No joo, pitäähän sen olla koti myös mulle ja Rixulle. Ei sieltä ois halunnu lähtee, siellä oli kodikasta, mutta muutto kokonaan tapahtuu elokuun aika alussa... Ei malta oottaa :)

Jos Nöpö on sopivassa asennossa, niin sen pään voi tuntee Rixun vatsasta :D Ollaan kauhisteltu sitä, että tässähän on enää 13 viikkoa aikaa laskettuun aikaan. Ja vaikka syntyskin pari viikkoo aikasemmin, niin eihän se ketään haittaisi, kun ei kerran lääkäritkään pitäisi ennenaikaisena. Eli siis 11-13 viikkoa jäljellä ^^ Rix kommentoi tähän: "Menis ny äkkiä ni sais Nöpön joskus syliinkin tosta vatsasta potkimasta."

Jätetään ny jotain seuraavaankin postaukseen.

Kiittää ja kumartaa,
Teen Age Becoming Dad, Mika

Kesälomanalkuviikonloppu sekä juttuja tapahtunut viikolla (rv 23+3)

Moro moro!

Tapahtunu niin paljon täs viikolla ettei oo kirjottamaankaan ehtinyt. Rix lähti itään jo keskiviikkona (snyrf :'( ), olin sit Samin kans kahden kämpillä perjantaihin asti. Nöpö on vaihteeks kasvanu jonkin verran, Nöpöläinen on jo puolisen kiloa :D Laskettuun aikaan onkin enää 3kk ja 23 päivää. Apuuvaaaaa, vastahan se oli semmonen pieni papu... No mutta, nyt se on vilkas kuin mikä! Hakkaa ja potkii Rixun kylkii ja asisäelimii ja selkää sen kun ehtii. Tosin sen jälkeen kun Rix lähti takas itään kesäks ni Nöpö rauhottu jonkin verran... mistähän syystä? o.O Kaippa Nöpölle tuli ikävä... Niinku mullekin Nöpöö ja Rixuu... Mut parin kuukauden päästä nähään, kun muutetaan elokuun alussa!

Me nimittäin otettiin se kaksio (50m2). Siinä on vaatehuone, olohuone, 1 makuuhuone, eteinen ja keittokomero. Terassilta näkyy jalkapallokentälle ja justiin meidän kohdalla on semmonen iso kuusi. Terassia tosin pitää vähän kitkee, kun edelliset asukkaat eivät terassia käyttäneet. Siellä kun ei saa kuivata tai tuulettaa vaatteita terassilla, vaan se pitää tapahtua tuuletus- ja kuivaustelineillä. Talossa on myös hissi, ja asutaan sit pohjakerroksessa. Mulla on jo kaks avainta, ja siellä on jo vähän kamoja mitä mulla oli koululla.

Okei, ehkä jos kertois päivä kerrallaan.

Maanantai:

Heräsin aamulla ja tajusin, että nyt alkaa viimenen viikko koulua. Sitten olis eka vuosi lusittu kaksoistutkintoo (aattelin muuten alkaa kirjottaa toistakin blogia, joka kertois sit mun kaksoistutkintoelämästä, jos jotakuta sitten kiinnostaa). Mulla oli matikan koe lukiolla, joka kaikesta päätellen meni ihan hyvin. Psykologian kertaustunti meni vissiin ihan yhtä hyvin :) Koululle tullessa sit auttelin Rixuu pakkailemaan, kun keskiviikkona lähti... Ja kymmeneltä totta kai takas omalle kämpälle miettien samaa kuin ennenkin; ollaan kihloissa, ollaan saamassa yhteistä lasta... eikä saada nukkuu edes samassa huoneessa. Mut veikkaisimpa et se johtuu koulun säännöistä. Jos yhelle antaa luvan, niin toisetkin tulee kyselemään ja sit ollaankin kusessa.

Tiistai:

Psykologian koe. Meni vissiin kans hyvin, kun kerran sain jo koearvosanan... 8-. Lukion jälkeen taas avustelemaan Rixuu pakkailus. Siinä tais mennäkin loppupäivä.

Keskiviikko:

Viimeset silaukset Rixun pakkailussa. Sit viimeiset halittelut ja pusuttelut ja silleesti ja sit kahen aikoihin Rix jo lähtikin. Ikävä tuli heti ku auto hurahti portin läpi näkymättömiin. Hetken meni silleen, et "mitäs mä täällä vielä teen?" Menin sit omaan kämppääni, aattelin et vois alottaa pakkaamisen mutten saanutkaan sitten aloitettua. Sami oli vielä sitten koulussa. Se on aikas jännä juttu, kun on vaan itekseen, kun tottunu siihen et siinähän on porukkaa ympärillä, ainakin se yks, jonka kans voi jutella. Enpä mä oo hirveesti täs vuoden aikana yksin ollutkaan. Loppuilta meni ihmettelyssä.

Torstai:

Tajusin heränneeni jossain kahden aikaan iltapäivällä. Söin sitten vaan kerran ja sain pakattuu suurimman osan kamoistani. Rixun kans tottakai soiteltiin, ja Samin kans viimeset jutut (pelailtiin siis) ja mietittiin et mihin tää vuos katos. Samilla kun seuraava päivä menikin lähinnä kevätjuhlassa.

Perjantai:

Viimenen aamu. Herään siihen ekan kerran, et Sami kiroaa myöhästymisestä. Tokan kerran sit herään siihen kunnolla, et Rix soittaa. Sain sit pakattuu loput kamat ja koneen ja kaikki. Sit ku ruvettiin äiteen kans tyhjäämään huonetta, niin siivoojat tuli kattomaan, et saisivatko laitettua majoitusjutut valmiiks. Totesivat sitten tulevansa maanantaina. Saatiin kaikki ängettyä autoon (miten ihmeessä mä sain sen verran tavaraa kuskattua sinne vuoden aikana?!?) Siitä sitten lähettiin kunnantalolle ja haettii avaimet asunnolle :) käytiin hakemassa ruokaa ja sit syötiin siellä vielä siihen aikan tyhjässä asunnossa samalla kun tehtiin kuntotarkastus. Tajuttiin myös, ettei millään ehditä palauttamaan sitä kuntotarkastuslappua ennen kuin isännöintitoimisto menee kiinni. Jätettiin vähän kamoja sinne, mitä nyt en kesällä tarvi (paksumpia takkeja esim.). Sitten lähettii kotia. Kotona tosin muistin, että ei hemmetti, en oo tehny oppimispäiväkirjaa, en muistanu palauttaa terveystiedon lappuja ja en sitten saanut haettua kokeita kun ei siellä ollut opettajia paikalla. Sitten soitin opettajille ja laitoin Wilmassa viestiä et saisko ne kokeet postitettua. Sainpa sit matikan tulokset. 34/36, kokeesta 10- ja kurssiarvosana 10.. ei paha. Taisin saada psykologian kokeesta 8-.

Nyt sitten oon saanu tähän mennessä oppimispäiväkirjan kirjotettua ja sit mun pitäs saada postissa terveystiedon loput tehtävät. Sit vielä päälle kun mulla on kesätöitä! Pääsin riparille ja kahdelle lastenleirille isoseksi sekä myöskin kunnalle puistohommiin. Puistotöiden jälkeen sitten varmaan lopullisesti muutetaan sinne. Se on kiva, kun pääsee hyödyntämään koulussa opittuja juttuja ihan oikeasti, eikä samalla tavalla kuin peruskoulussa.

Enkös mä jossain vaiheessa luvannut sitä pidempää postausta? Tässä se nyt taisi tulla... Elokuussa nyt sitten muutellaan tosin sinne asuntoon ja täs kesän aikana muutellaan jo kamoja.

No mutta, eiköhän se tässä nyt olisi tältä kerralta.

Kiitän ja kumarran kaikkia,
Teen Age Becoming Dad, Mika

Viime viikon yhteenveto (rv 21+5)

Okei, viime viikon tiistaina oli siis se sossupalaveri ja rakenneultra.

Sossupalaveri meni hyvin, vaikka Rix sitä erittäin paljon jännitti ja stressasi. Ei lastensuojelun asiakkuutta, ei ollut elämäänsä kyllästynyttä sossua joka tekee töitä vain rahasta. Siellä oli oikeestaan ihan rento meininki, vaikkei me siellä paljoa puhuttukaan.

Rakenneultra meni niin hyvin kuin vain mahdollista :D Nöpö on täysin terve, normaalin painoinen ja -pituinen, kaikki osat ovat paikallaan ja kaikki mahdollinen kunnossa :)

Mulla ei taaskaan oo aikaa kirjotella pidempään, anteeksi siitä :(

Kiitän silti, ja kumarran,
Teen Age Becoming Dad, Mika

Tänään on sossupalaveri! (rv 20+5)

Okei, tänään on se jännitetty päivä jota on odotettu pelolla ja toivolla. Tänään saadaan tietää, saadaanko mitä tukia, pystytäänkö asunnon hankkimista nopeuttamaan ja tarvitaanko perhepäivähoitajaa meille (tai jotain muuta vastaavaa).

Ja sitten vähän enemmän innolla odotettu kuin edellinen; rakenneultra huomenna. Sitten se onkin sellainen juttu, että Rix voi hengähtää ja rauhoittua vähäksi aikaa ennen kuin rupeaa jännittämään synnytystä. Näinä päivinä ratkeaa paljon...

Nöpö potkii koko ajan kovempaa. Tai ainakin siltä se näyttää, kun Rix välillä näyttää siltä, että näkymätön käsi olisi lyönyt häneltä ilmat pihalle. Mutta eihän se ole näkymätön käsi, vaan se potku/lyönti/pusku tulee sisältä päin. Aika näyttää millon ne alkaa näkymään ulospäin...

Nöpö on kasvanut jo sen verran, että kun Rix pitää löysiä paitoja, vaavimaha näkyy melkein jo läpi. Oikeestaan se on kyllä aika söpöä. Kun sitä taas miettii, isäks tuleminen on yhä lähempänä (ei kai se haittaa, jos isukki on vähän lapsenmielinen?). Jostain syystä teinivanhemmilta vaaditaan enemmän kuin aikuisilta vanhemmilta(?), ikäänkuin teini ei voisi olla hyvä tai ehkä parempikin isä/äiti kuin jotkut yli 25-vuotiaat. Ehkä se juontaa juurensa siihen, kun ainakin suurin osa mun ikäisistä (ainakin vielä viime vuonna) oli vielä ihan näkyvästi leikki-ikäisen tasolla käytökseltään. Ehkä ne on oppineet piilottamaan leikki-ikäisen kakaransa ja ainakin ulkoisesti aikuistumaan. Tämä vanhemman väestön yleinen käsitys (ainakin osittain) on se, että nuoriso vain ryyppää, polttaa ja rellestää, mutta eiväthän kaikki ole samanlaisia. Tietyissä paikoissa yleistäminen on aika syvältä jostain, kun ihmiset ovat kaikki yksilöitä. Nuorena tämä komfortismisuus on niin suuresti esillä, että jotkut, jotka haluaisivat olla erilaisia, eivät uskalla olla, kun ei haluta yhteisön jättävän heitä taakseen.

Tunti alkaa, meikä menee ->

Kiitän ja kumarran,
Teen Age Becoming Dad, Mika

Hellureii! (rv 19+6)

Mulla on nyt tällä hetkellä hieman kiire, tunti alkaa viiden minuutin päästä. Aattelin pyörähtää täällä kertomassa, että meillä on sossupalaveri ens viikolla, jossa sitten vissii katotaa mitä tukia me voidaan saada ja jos sitä asunnon saamista sais nopeutettua jotenkin. Kesään kuitenkin on enää vaan pari viikkoo. (APUA!) Rixulla oli eilen pääsykokeet samalle linjalle missä mä oon. Kuulemma meni melko huonosti, mutta katotaan mitä posti tuo tullessaan kesän alussa.

Rakenneultraankaan ei ole kuin viikko. Nöpö on jo silminnähden kasvanut roimasti. Viimeksi, kun ultrattiin, oli muistaakseni rv 12. Rixun vatsakumpu on siitä noussut mukavasti :3 Siellä se Nöpö köllii ja kasvaa <3

Mut joo, tulee kiire!

Kiittää ja kumartelee,
Teen Age Becoming Dad, Mika

ps. Aralas, mä pidän ton nimen ja otsikon tuollaisena, vaikka siinä onkin kirjoitusvirhe, mutta kiitos huomautuksesta :D

Jälleen täällä (rv 17+4)

Moi!

Maanantaiaamu. Koulu alkaa 10.30. Rakenneultraan on vielä jonkin verran aikaa, eli vähän yli 3 viikkoa. Jos muistan oikein, rakenneultraa edeltävänä päivänä onkin sitten sossupalaveri, johon tulee koulun terkkari mukaan.

Mitään ei ole juuri tapahtunu.

Viimenen jakso lukiossa, terveystiedon opettaja anto kivan pinkan tehtäviä tehtäväks ennen koulun loppua jne.

Ilmoittelen sitten kun tulee jotain (esim. neuvolan jälkeen tai vastaavaa)

Kiittää ja kumartaa,
Teen Age Becoming Dad, Mika

Tasan seitsemän viikkoa koulua jäljellä (rv 16+1)

Okei, kohta alkaa panikointi.

Seitsemän viikkoa, niin on eka vuosi näitä kouluja lusittu. Sit onkin enää kaks vuotta jäljellä. Sit vissiinkin tässä järjestyksessä -> koulun päätös -> työhakemukset -> (toivottavasti) töitä -> armeija jossain välissä -> lisää töitä -> muutto. Nöpöstä ja Rixusta huolehtiminen totta kai jokaisessa vaiheessa.

Rix lähtee takasin Itä-Suomeen kotiinsa koulun loputtua. Mä jään tänne länteen. Riippuen siitä, miten mä saan töitä, mä en päääse millään itään edes kattomaan Rixua ja Nöpön kasvua :( Ihan hirvee ikävä iskee, mä tiiän sen. Onneks on Skype ja puhelin. Äitee on luvannu maksaa mun puhelinlaskua jos se pysyy samoissa hinnoissa kun se on nyt ollu, eli 7-20€/kk. Siinä on vielä puhelinta itteensäkki maksettuna jonkin verran, et jos ottaa puhelimen osuuden pois, niin hintaa jää se noin seittemän euroo. Koska mulla on myös euron päivät, mä voin puhuu korkeintaan 30€/kk, koska se hinta pysyy eurossa tai alle, puhuin sit 20 minuuttia tai 8 tuntia.

Eikös raskauden pitäis olla aika hyvä syy sille, et menis isännöintitoimistossa ohi jonon? Isännöintitoimisto ei taida olla kovin yhteistyöhaluinen... (Tässä esimerkki) Ne ei vissiin oo lukenu sitä hakemusta, koska siellä oli KAIKKI henkilötiedot, myös se opintojen loppumisaika.

Mä vaan toivon et saadaan se kämppä ajoissa. Jos se menee loppuviikoille, Rixun on vaikeempi muuttaa. Nöpön syntymän jälkeen melkeinpä vaikeampaa, koska sitten jommankumman pitäisi olla pitämässä Nöpöstä huolta. Veikkaisin, että se menisi sitten sillä tavalla, että Rix on Nöpön kanssa ja minä puran autosta tavarat. Sisätiloihin siirryttyämme minä puran laatikot ja laitan tavarat paikoilleen. Sanoisin, että Rixulla on parempi silmä sisustukseen liittyen :) (minä oon miespuolinen otus enkä siitä muuksi muutu. Enkä haluakaan muuttua. )

Okei. Sitten muihin asioihin. Rixun vauvamasu kasvaa, mutta luulisin, ettei Rix ole siitä niin happy kuin minä, koska se näyttää että hänellä olisi "pömppömaha". En kyllä sanoisi niinkään, koska mahan kasvaminenhan kuuluu raskauteen. Minä tykkään näkemästäni <3 Aina kun Rix valittaa mulle masustansa, mä sanon takaisin et: Nöpö. Sehän on ihan totta, kun Nöpöhän se siellä on.

Mutta nyt ei jouda kirjottamaan enempää, lounas kutsuu.

Kiittää ja kumartaa,
Teen Age Becoming Dad, Mika

Viikko jälleen vierähtänyt. (rv 15+5)

Hellurei!

Viikossa on ehtinyt tapahtua jotain pientä. Kaks kappaletta lukion kokeita, koululla ei oikein mitään uutta (pari paljua vaan parkkipaikalla hankifutistapahtumaa varten...)

Nöpöllä on kaikki hyvin tällä hetkellä, tais eilen illalla vetää oikeen kunnon rumpukompin :) Oltiin perjantaina Piikissä syömässä, ja siel sitten oli samaan aikaan semmonen perhe, jolla oli pieniä lapsia. Tais olla kaksoset. Toinen näistä vähän alle vuoden ikäisen näköisistä taaperoisista sit kiinnostu musta :) Mulla oli sit hauskaa... Rixulla vielä enemmän. Katto siinä siit mun ilmeilyä ja kysy et mitä mä teen. Nyökkäsin sit siihen perheeseen päin. Mulla on vissiin auttamaton vaavikuume :D Ku ne on niin söpöjä... No, kuitenkin. Mä saan omani syyskuussa. Viitisen kuukautta on siihen aikaa vielä...

No, tässä juuri englannin kokeen tehneenä ja vähän yli tunnin päästä lounaalle menevänä istun koneella kirjottamassa. Rix on koulussa ja minä lukiolla. Meen sitten takasin kirjaston kautta kunhan oon syönyt. Pitäs varmaan tehä ne mun novelli- ja runoanalyysit nyt tänään, ettei sitten unohdu. Tai, mä voin tehdä ne huomenna, kun mulla ei oo koulua. Lukiolla vaihtuu viimeinen jakso.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288555006063.html

Ei jessus. Opettaja, joka poistaa häiriökäyttäytyvän oppilaan ruokalasta tilanteen vaatimalla tavalla, saa potkut. Oppilaalla oli mahdollisuus poistua itse, mutta ei poistunut. Näinkö käy, kun opettajat pitävät yllä edes jonkin sortin kuria? Pitäisikö poliisitkin sitten erottaa, kun he käyvät rikollisten kimppuun, koska he ottavat heihin fyysistä kontaktia? Mielestäni tuo opettaja teki oikein. Oppilas, joka haukkuu opettajan melkein pystyyn, kiroilee ja muutenkin rikkoo yleistä rauhaa (niin tilan omaa rauhaa, muiden oppilaiden rauhaa kuin yleistä ruokarauhaakin), pitäisi saada poistaa tilasta ilman seuraamuksia. Mutta ei, heitetään ope koulusta! Järjetöntä!

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288554738143.html

Kyllä, meillä päin satoi lunta kun oli +1 astetta lämmintä. Pitäisikö sen muuten olla melkeinpä mahdotonta? Ei voi kuin toivoa, ettei toukokuun lopussa ole enää lunta, koska viime viikolla oli melkein koko ajan asteen tai pari plussalla, ja tänä aamuna tuli ihmeellisesti 17 pakkasastetta, kun lähdin lukiolle.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013040916876674_uu.shtml

Tässä on asiaa. Oppilaiden kunnioitus opettajia kohden on melkein minimissä, jossain sitä ei edes ole. Oppilaat mesoavat tunneilla, opettajan huomautusta melusta kunnioitetaan viisi sekuntia, ennenkuin samanlainen möly alkaa. Oppilaat haukkuvat opettajia niin selän takana kuin päin naamaakin. Opettajilla kun ei ole enää voimavaroja ja/tai keinoja oppilaiden hiljaisina pitämiseen. Jos opettaja vähänkin ärähtää oppilaalle, se tulkitaan uhkailuksi. Opettaja ohjeistaa kädestä pitäen oppilaan ulos, se tulkitaan pahoinpitelyksi. Jos oppilas pistää vastaan, niin se on jo törkeä pahoinpitely. Suomen kurijärjestelmä kouluissa on aivan liian heikkoa. Luokanopettajaliitto on ihan oikealla asialla. Toivottavasti muutoksia tapahtuu nopeasti...

http://www.ilkka.fi/uutiset/maakunta/laihialaisperheen-tytto-ja-poika-joutuivat-eri-kouluihin-1.1368308

Okei, nyt menee oudoksi. Ykkösluokkalainen lähetetään eri kouluun kuin kakkosluokkalainen isoveljensä. Tämä ei ole mielestäni oikein. Tyttö on jo valmiiksi siellä esikoulussa, joten se on tyrmistyttävää, että hänet lähetetään toiseen kouluun, jossa hänellä ei ole mitään tuttua. Miksi koulujen aloituspaikkoja karsitaan, kun leikkauksia voitaisiin tehdä jostain muualtakin? Poistetaan lasten ja nuorten mahdollisuuksia käydä kouluja sen takia, että saadaan vangeille paremmat oltavat? Tai rakennettua pari uutta valtatietä?

Munkin opiskelupaikan ja -linjan aloituspaikkoja vähennetään kymmenellä. En ymmärrä, miksi näin pitää tehdä. Vähennetään opiskelupaikkoja ja sitten mietitään, miksi nuoret ovat vailla opiskelupaikkaa ja/tai töitä ja sitten ihmetellään myös sitä, että miksi nuoret syrjäytyvät, alkoholisoituvat tai alkavat käyttää huumeita. Heillä ei vain yksinkertaisesti ole paikkaa, jossa opiskella tai tehdä töitä. Masentuneisuus kasvaa ja tarvitaan yhä enemmän ja enemmän työntekijöitä, mutta opiskelupaikoista valmistuvien määrä vähenee. Suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle, ja ei ihme, jos joku ulkomaalaisvastainen tulee huutamaan, että ulkomaalaiset vievät suomalaisten työpaikat. Ihmekös tuo, kun jos on 100 työpaikkaa, joista kaikki suomalaiset sen alan työntekijät täyttävät 35, loput 65 menee ulkomaalaisille, kun suomalaisista ei enää löydy tarpeeksi ammattilaisia näihin töihin. Opiskelupaikkoja pitäisi päinvastaisesti lisätä.

"Ravinto ja terveydenhoito vankilassa

Vankila on velvollinen järjestämään vangeille heidän tarvitsemansa terveyden- ja sairaanhoidon. Haaste on suuri, sillä vangeilla on keskimääräistä enemmän erilaisia terveydellisiä ongelmia, joista suurin osa johtuu epäterveellisistä elämäntavoista. Vangeille tarjotaan kuitenkin laitoksissa mahdollisuus päihteeettömään elämäntapaan ja terveyden ylläpidon kannalta riittävään liikuntaan. Laitoksissa on myös ravinto-opillisesti tasapainotettu ruoka ja erityisryhmien ruokavaliot. Kanttiinista vangilla on mahdollisuus ostaa laitoksessa luvallisia esineitä ja ruoka-aineita. Suosikkiartikkeleita ovat kahvi sekä pikakahvi (vankilaslangilla "Nessi" Nestlen Nescafe-tuotemerkin mukaan), muovipulloissa olevat virvoitusjuomat, liha- ja makkaratuotteet, säilykkeet, makeiset, sätkätupakka sekä sätkäpaperi. Vankeusvanki saa käyttää kuukaudessa korkeintaan 120 euroa ostoksiin." -Wikipedia, Vankila

Tällä tavalla vankiloissa. Jos opiskelijat saisivat samat edut ja jos opiskelupaikkoihin saataisiin enemmän aloituspaikkoja, suomalaisten nuorten ongelmat pitäisi ainakin vähentyä huomattavasti.

Koululounas vs. Vankilalounas

Mielenkiintoinen väittely (tai mikä lie): http://keskustelu.suomi24.fi/node/9440499

Tuo yksi kuopiolaisen kommentti siitä, että kouluruokaan panostetaan 70 snt/annos ja vankilalounaaseen panostetaan 2,50€/annos, on totta mutta niin väärin. Miten oletetaan, että nuoret oppivat syömään kunnon ruokaa, kun halvemmalla saadaan roskaruokaa, joka täyttää paremmin kuin kouluissa tarjottu ruoka. No, on toki ne poikkeuksetkin, esimerkiksi eräät kansanopistot sekä pienten paikkakuntien pienet koulut, joissa keittäjät ITSE VALMISTAVAT ruoan, eivätkä saa valmiita ruokapaketteja ja sitten sulata niitä ja laita linjastolle. Itse tehty on aina maukkaampaa kuin teollisuushöttö, jossa maistuu voiteluaineet ja laitteen metalli läpi. Suurissa kouluissa keittäjät eivät jaksa eikä heillä yksinkertaisesti ole voimavaroja (eikä ehkä edes tilaa tai laittestoja joilla tehdä) eikä aikaa tehdä itse sitä ruokaa. Yhteiskunnalle pahaa tehneet rikolliset syövät paremmin kuin Suomen tulevat työntekijät ja virkamiehet. Ei voi mitään, eihän ne päättäjät ole syömässä kouluruokia (kävin ysillä Helsingin Suomalais-Ranskalaisessa koulussa, syötiin siellä sitten lounas. Perunat = raakoja. Juuresjauhelihakastike = juurekset porkkanaraastetta. Mehua toki oli, mutta sitä oli laimennettu ihan liikaa. ja sitten vielä kun ne opiskelijat, jotka esitteli sitä koulua, sano et siellä on Stadin parhaat safkat. Pelottaa vaan ajatella, mitä sitten syödään siellä missä on huonoimmat...) tai laita omia lapsiaan (jos niitä edes on?) näihin ammattikouluihin, joissa on "liikaa rahvasta ja köyhiä". Tai ainakin tuolla tyylillä.

Anteeksi nyt tästä kilometrin pituisesta ja arvostelevasta uutispostauksesta, joka vähän lipsahti ketutukseen byrokratiaa kohden. Ei se byrokratia aka armottomat paperisodat muutenkaan toimi. Eduskunnan keski-iältään 50 vuotiaita. Eduskunnan 200 edustajasta löytyy vain 10 vuosina 1980-1989 syntyneitä, nuorin on 27 ja vanhin 72! Ihmekään, ettei nuorten tai vähävaraisten asiat kiinnosta. Nuoret kansanedustajat ovat miniatyyrinen voimavara eduskunnassa. Kansanedustajat saavat muutenkin niin stanaannanmoista palkkaa ettei ne ymmärrä, mitä on esimerkiksi köyhälle opiskelijalle elää muutamalla eurolla päivässä tai ehkä jopa viikossa! Kansanedustajat ei joudu syömään desiä riisiä päivässä ja juomaan vain vettä. Kansanedustajien palkkiot on luokkaa 6000+€ KUUKAUDESSA! Saman verran, mitä joku tienaa ehkä puolessa vuodessa, ne jotka joutuvat elämään tuilla (esimerkiksi 350€ kuussa), joutuu sästämään tuota summaa varten toista vuotta! (jos ajatellaan, ettei tämä henkilö syö, juo, käytä mitään sähkölaitteita tai autoa, asu missään eikä käytä vaatteit, ei ole lapsia eikä maksa veroja.) 190 kansanedustajaa jyrää näiden kymmenen nuoren edustajan yli, eivätkä heidän ehdottamansa jutut mene läpi. Enemmän nuoria tarvitaan eduskuntaan!

Kiittää ja kumartaa ja pyytää vielä kerran anteeksi yhteiskuntaa arvostelevia kommenttejaan,
Teen Age Becoming Dad, Mika

ps. kansanedustajiin liittyviä linkkejä pari kappaletta:
http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/tixhaku.sh?lyh=hex8230?lomake=tix5050 <- kansanedustajien ikärakenne http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/eduskunta/tervetuloa/palkkiot.htx <- kansanedustajien palkkiot

Eräänä kirpeänä tiistai-aamuna erään vuoden pääsiäisen jälkeen... (rv 14+5)

... nuori mies ajoi pyörällä kouluun. Ulkona oli 15 astetta pakkasta ja matkaa reilut viisi kilometriä. Koululle päästyään, nuori mies kiiruhti englannin tunnilleen. Englannin tunnilla käsiteltiin adverbejä, mutta nuoren ajatukset olivat aivan jossain muualla kuin niissä. Hän mietti, mikä olisi hyvä nimi lapselle, mistä repiä rahat tulevaisuudessa, miten kasvattaa lapsi hyvin, mitä vielä tarvitaan ja kaikkea muuta sellaista. Sai hän kyllä opetuksestakin tarpeeksi irti; tuttuja asioita menneiltä luokilta.

Mielenkiintonen aamu mulla tänään. Pääsiäinen vietettiin Rixun kans meillä. Eipä siinä ollut mitään normi viikonloppuun verrattuna, pari yötä pidempi vaan. Jostain syystä ulkona on aamulla kylmempi kun sillon kun ei ollut vielä kevät'helteitä' eli näitä muutaman asteen plussia.

Mun pitäs lukee novellikokoelma "Espanjalainen juttu". Kyllä mä oon siitä ainakin viidenneksen jo lukenukki. Pitää lukee lisää kun pääsee tänään kämpille takasin. Mun pitää tehä kans yks runoanalyysi, runoo en oo vielä päättäny. Oon kyl kysynyt opettajalta, josko saisin käyttää yhtä omavalintaista runoa.

Oon tänä aamuna ollu normaaliakin hajamielisempi. Lupasin viedä Rixulle omenan aamupalaks, ennen kun lähen kouluun puol kasin aikoihin. Unohtu. Ota lompakko mukaan. Unohtu. Ota pää mukaan ja kiinnitä se harteille. Muistin. Laukku ja puhelinkin pääs mukaan.

Mietin vaan sitä, että mun on pakko saada kesätöitä. Mulla on hakemukset puistotoimelle ja seurakunnalle vetämässä, ja mun pitäs saada niistä tiedot ennen kesää, että tietäis, mitä, missä, milloin kesätyöt. Olis kiva saada ne palkatkin säästöön Nöpöö ja Rixuu varten. Mulla kun on hieman taipuvaisuutta siihen, et jos (tätä mä oon tosin vasta vain kuvitellut/haaveillut) mä en pysty huolehtimaan perheestäni, nii se on hirveetä. Mä en halua elää loisena. Kun mä muutan Rixun kans yhteen, mun on pakko: 1. Hoitaa opiskelut kunnialla loppuun, 2. Säästää mahollisimman paljon rahaa siitä mitä jää, 3. Hoitaa Nöpöö sillon kun Rix ei jaksa tai sillon kun haluun päästää Rixun välillä nukkumaan, 4. Mennä ajoissa armeijaan, vaikka Nöpö oliskin pieni, jottei Nöpöltä mee sit 3-6-vuotiaana isä kadoksiin puoleks vuodeks - vuodeks. Se saattaa olla kaikkein käytännöllisintä, et mä meen armeijaan kun Nöpö on jotain 1-2-vuotias. Tiedän, multa jää melkein kaikki parhaat palat näkemättä Nöpön kehityksessä, mut mä haluun olla Nöpölle läsnä sitten kun Nöpö kasvaa. Ehkä tärkeintä myös, olla Rixun tukena sillon kun Nöpö on "pahimmillaan" joskus sillon uhmaikäsenä. Tai sitten on myös se vaihtoehto, et mä meen armeijaan sillon kun Nöpö on ala-asteikänen. Ekalla. Armeijaahan saa lykätä 28-vuotiaaks asti. Sit se on pakko. Se tuntuu jotenkin niin kaukaselta ajatukselta. Minä? Armeijassa? Siihen on vähän yli puolitoista vuotta, että mulla on kutsunnat. Täytän 17 jouluna. Sitten siitä on enää vuos +- joitain kuukausia päälle. Kun mä täytän 17, Nöpö on arviolta kolme kuukautta vanha. Jännää aatella, 8 kuukautta, mä oon 17. 5 kuukautta, Nöpö syntyy. Koulu loppuu tänä vuonna parin kuukauden sisään. Kauan odotettu ja kammottu kesäloma alkaa. Rix lähtee takasin Itä-Suomeen, mä jään tänne. Puhelimet ja Skype on onneks keksitty, sekä sähköposti.

Nyt sitten asiasta kukkaruukun kolmanteen lampunjalkaan. Onkohan ihmisillä jonkinnäköisiä ongelmia? Haukutaan toisia, joita ei olla välttämättä edes ikinä nähty! Ihan niinkuin itse voisi päättää, että: "Hei, toi tyyppi jonka bongasin justiin Facessa, on täys idiootti mulkku! Haukutaan sitä kilpaa!" Eräs tyyppi, joka ei ole koskaan nähnytkään Rixua (harmillisesti kuuluu tuttaviini, jota en tosin pitänyt ennenkään kovin suuressa arvossa, tämän äksidentin jälkeen en arvossa ollenkaan), soitti keskellä yötä, haukkui Rixun rumaksi, läskiksi lehmäksi ja en edes muista, mitä kaikkea hän sanoi. Muutenkin kotikyläni nuoret ovat suurimmilti osin idiootteja. 95% polttaa ja juo. Kylällä liikkuu melkein aina vähintään se kolmesta viiteen nuorta, viikonloppuisin ja lomilla yleensä humalassa. Aina siellä, missä nuoret, siellä tupakka ja sen käry. Sitten tulee ne ihmiset, jotka yrittävät epätoivoisesti vältellä tupakanhajua. Hyvä etteivät heiluttele sitä tupakkaa toisten naamalle tai tumppaa toisten vaatteisiin. Nämä nuoret eivät taida tajuta passiivista tupakointia. Jos mun lapseni olisi vammainen sen takia, että jotkut idiootit olisivat tarkoituksella puhallelleet savujaan Rixun päälle poltellessaan, en vastaisi seurauksista.

Jos sitten vielä lopuksi laittaisi erään runon.

Älä tuhlaa elämääsi miettien,
miten haluaisit elää.
Päivämme eivät palaa,
ne eivät lisäänny,
me emme nuorru.
Elä jokainen päivä niin,
että voit illalla hymyillä ja
sanoa itsellesi,
tämä on elämäni ja minä
nautin siitä.

Hyvää pääsiäisen jälkeistä aikaa kaikille!

Kiittää ja kumartaa,
Teen Age Becoming Dad, Mika

ps. Runon on kirjoittanut äitini.

Itä-Suomessa anoppilassa käyty (rv 13+4)

Hepetihep!

Eilen kotiuduimme Rixun kans koululle. Itä-Suomessa asuu Rixun porukat, niin mentiin sitten sinne viikonlopuksi. Torstain junamatka meni ihan kiitettävästi, ainakin se matka mitä muistan; alko väsyttämään seittemän jälkeen ihan hirveesti. No, olinhan mä ollu kipeenä, jalassani osqood schlatters (hyppääjän polvi) ja särkylääkekuuri päällä. Päästiin sit kuitenki yhtenä kappaleena asemalle. Onneks ei ollu enää vaihtoja! Btw, kirsikkatomaatit pitää aika hyvin hereillä.

Anoppilassa sitten seuraavana päivänä tehtiinkin jo jotain. En vaan muista siitä mitään. En tiiä miks. Lauantaista sitten muistanki jotain. Rix teki essuansa näytelmää varten ja minä kirjotin sitä novellia sen yheksän sivua. Se essu tuli valmiiks, novelli ei. Niitä sit tehtiinki suurin piirtein koko päivä.

Sunnuntaina aamupalapöydässä vitsit lenti. Puhuttiin ruuista. Sanoin, että grillatut herkkusienet paprika-Koskenlaskija-juustolla on hyvää, niin sitten Rixun isukki ja Rix oli ihan "hyii" ja sit minä ja Rixun äitee oltiin vaan et hyväähän se on. No, sit lähettiinkin junalle. Kaks vaihtoo, ihan normi paluumatka. Ekas junas ei tapahtunukkaa mitää, kirjottelin novellia. Sit tuli 40 minuutin lähijunan vuoro. Loppumatkasta se juna piti jotain ihmeellistä meteliä ja pysähty. Teki sen kolmesti, ennen ku päästiin pääteasemalle edelliseltä asemalta. Katoin vaan kelloo et: "Minuutti aikaa vaihtaa kolme laituria, ei ehi, ei ehi". Se toinen juna oliki sit vissii oottanu meitä (onneks). Hypättiin nelosvaunuun et ehitään junaan. Ainoo juttu siin sit oliki se, et meidän vaunu oli 1! Raivattiin tiemme sit ravintolavaunun ja parin muun vaunun läpi. Ois voinu aatella et se siitä, ei jaksa. Meidän paikalla istu joku! Se sano istuvansa siin ku sen paikka ois ollu siin vieres mut sen paikalla oli istunu joku. Ne jotka istu sen tyypin paikalla joka istu meidän paikalla ois voinu ihan hyvin istuu omalla paikallaan, ku siin ei istunu kukaan, eikä niil ollu mitään minkä takii ne ois tarvinnu pistorasioita. No, ne sit meni omalle paikalleen ja me päästiin omalle paikallemme.

Nyt mä ymmärrän käsitteen: Toimii ku junan vessa. Menin sinne, en meinannu saada ovee enää kiinni. Tein asiani, ja rupesin ettimään vessan huuhtelunappia, kunnes tajusin, et se on siellä kannen takana. Okei. Sit aattelin pestä käteni, mut hanasta ei tullukkaa vettä. Sit siin vieres oli tarra, jossa oli joku hanan näkönen juttu ja vesipisaran kuva. Painoin siitä; ei tullu vettä vieläkään. Saippuaa kyllä tuli. Sit mä huomasin sen systeemin minkä avulla olis pitäny vesi lähtee tulemaan. Painoin siit ja sit toimi hana. Pesin kädet ja aattelin kuivata käteni sillä puhaltimella. Sekunti päällä, sekunti pois ja niin edelleen. Ja kylmää ilmaa. Aattelin et ei jaksa, mä otan paperia. Mutta kun ne paperit oli jumissa siellä. Kesti hetken et sain ne pois sieltä et pystyin kuivaamaan käteni. Sit se oli menny taas tukkoon kun meinasin ottaa Rixulle paperia jota se oli tilannu. Hetken tappelun jälkeen sainki sit sen paperin sieltä ja meinasin lähtee, mut en meinannu eka saada sitä ovee auki. Enpä taida enää kovin usein käydä junan vessassa.

Noniin. Koulu alkaa tänään 10.30, ja lukiolla 13.50. Mun päähän ahdetaan yhteiskunta-, yritys- ja työelämäoppia ja englantia. Se mun novelli on viittä (sivua) vaille valmis ja tänään pitää kirjottaa se loppuun. Oon ollu vähän yli viikon pois lukiolta. Enää ei saa tulla yhtään, ei edes sairauspoissaoloo, et pääsen kokeeseen.

Okei, lopetan nyt tähän, jotta ehdin kouluunkin vielä tänään.

Kiittää ja kumarthaa,
Teen Age Becoming Dad, Mika

Heissan :) (rv 12+5)

Moikkulimoikkuuliiii :D

Hii, olen hieman väsynyt syystä jota en itsekään tiedä, päivän aiheena on ollut liikunta ja missä lienee pesupallo?

Aamusta siis alkoi kahdeksalta minulla tämä liikuntaviikko, joka muilla on alkanut jo edellisenä päivänä. Aamu alkoi teorialla, eli sillä, miten voimme hyödyntää liikuntaa kerhonvedossa. Tämän jälkeen pääsimme sitten tekemään lihaskuntotestiä, jossa tosin emme ottaneet mitään ylös. Se toimi lähinnä lämmittelynä sille, mitä teimme sen jälkeen. Pelasimme Ikuisuuspalloa lounaaseen asti. Ikuisuuspallo on muuten kuin polttopalloa, mutta jos palat, sinun pitää muistaa kuka sut poltti ja kun se polttaja palaa, sä saat palata kentälle. Juuri ennen lounaalle lähtöä, minä olin vielä kentällä. Porukkaa palaa, ja minä pysyn kentällä. Loppujen lopuksi siellä onkin enää minä ja yks mun luokkakaveri, joka on kova heittämään ja polttamaan. Mulla oli pallo. Jos se ois saanu sen kiinni, mä olisin palanu. Heitin niin lujaa kun pystyin, ja sit se meinas saada kiinni, haparoi vielä ilmassa palloa kiinni mutta sitten se putosi maahan. Olin siis "voittanut" Ikuisuuspallomatsin.

Lounastauon lopuilla, olin Rixun kanssa auditoriossa, jossa Rixulla oli tunti. Lähin sieltä, ja teatterilaiset olivat tuomassa puita sisään näytelmää varten. Siis ihan oikeita puita. Ensimmäinen oli maassa kiinni ja toinen, jota juuri tuotiin ovesta, oli sitten vähän korkeammalla. Hyppään ensimmäisen yli ja kierähdän toisen alta, ihan niinkuin joku toimintasankari jossain leffassa, tosin vakavuusasteeltaan paaaaljon alempana.

Ikuisuuspallon jälkeen meillä oli liitokiekkoa ja sählyä. Eipä niistä juurikaan mitään mainitsemisen arvoista ole.

Jostain syystä novellin kirjoittaminen tänään ei ole oikein innostanut. Ei vain löydy sitä oikeaa inspistä, eikä väsyneenä tule hyvää tekstiä. Siinä on jo 16 A4-kokoista sivua mun pienellä käsialalla. En tiiä miten opettaja saa sitten selvää...

Torstaina olis sitten matka tuonne 500km päähän tulevaan anoppilaan. Huomenna pitäis pakata ja silleesti... Kyl mie ootan et pääsen tuonne Itä-Suomeen kattelemaan paikkoja. Puhunhan mie vähä sitä murretakin :D Murteet vaihtunu mulla ja Rixulla...

Joku varmaan on ehtinyt jo ihmetellä, ääneti tai äänekkäästi, että mitä ihmettä tuo "missä lienee pesupallo?" meinaa. Homman nimi on se, että taisin hukata Rixun pesupallon viime viikolla, kun olin stressannut Rixun sairaalaan joutumista ja sitä että mun pitää siivota kaks huonetta, kirjottaa novelli ja tehä kaikkee muuta kivaa jota mä en edes muista mitä mun piti tehä ja sit vielä se kun mä olin koko ajan huolissani Rixusta et miten se voi ja kaikkee muuta ja Nöpöstä olin myös huolissani... Se oli sellasta aikaa et mun pää ois räjähtäny pienestäki ylimääräsestä stressistä. Sen jälkee mä oon alkanu näemmä olla entistäkin hajamielisempi ja kuurompi. Unohdin nimittäin laittaa ajastimen käyntiin, kun käytiin Rixun kanssa laittamassa pyykit pesuun. Rix kun ei halua maksaa ylimääräistä siitä, että saa pyykinpesukoneen luukun auki. Vaikka se onkin "vain" 20 senttiä, se on kuitenkin 20 senttiä. Sitten kun sen tekee viidesti, se on jo euro.

Kuvitellaanpa tilanne, että peset pyykkiä joka kuukausi kahdesti. Kouluvuosi kestää 10 kuukautta, ja yksi pesu maksaa 1,20€. 10 kuukautta x 2 kertaa/kuukausi = 20 kertaa. 20 kertaa x 120 senttiä = 2400 senttiä = 24€. Jokaisella 20 kerralla unohtaa käydä avaamassa pyykinpesukoneen, joutuen maksamaan ylimääräisen 20 senttisen. 20 kertaa x 20 senttiä = 400 senttiä = 4€. Lopullinen hinta tulisi siis olemaan 28€. Köyhälle opiskelijalle se tarkoittaa esimerkiksi viikon ruokia, vauvalle vaippapakettia, osaa johonkin isompaan säästöön tai jotain muuta vastaavaa, mitä nyt saakaan neljällä eurolla. Päälle sitten vielä se, että maksat sen n. 25€ pyykinpesusta.

Joo, pääsin nyt siis jonkin pesupallon kautta talouteen. Opintotukipolitiikka on ihan per..., koska kun esimerkiksi minä (tunnen kyllä muitakin, jotka sitä tarvitsisivat jo ennen kun täyttävät 17 vuotta) tarvitsisin kipeästi juuri sitä opintotukea, ensin se oli ihan vain lukion kirjojen takia, nyt myös Nöpön takia, mutta kun täytän 17 vasta ensi jouluna! Jos ne edes tekisivät siitä harkinnanvaraisen alle 17-vuotiaille... En jaksa selittää tässä enempää, kysykää vain jos haluatte tietää lisää. Olen lisännyt kysymyspalstan tänne.

En jaksa kirjoittaa nyt enempää, väsyttääääää...

Kiitos ja kumarrus,
Teen Ape Becoming Daddy, Mika

ps. oon vissiin seonnu tai jotain... xD

Ultrassa käyty jälleen :) (rv 12+4)

Mooi :D

Tultiin tunti sitten tuolta keskussairaalalta. Siellä oli varhainen ultraäänitutkimus. Saatiin sit eka 3D-ultrakuva Nöpöstä <3 Nöpöllä on kädet, jalat, pää, aivot, selkäranka, sydän, munuaiset ja kylkiluiden alut :) Eli kaikki mitä pitääkin. Rixulla on myös kaikki hyvin, kaikki arvot on normaalit ja kaikki muut ihan hyvin.

Juttu lentää taas vaihteeksi. 1: "Onko ihmisellä kaks simpukkaa päässä?" 2: "Simpukkaa?" 3: "Niin siis kaks merenelävää päässä" 2: "En kyl tienny" 1: "Mitäs muuta siellä olikaan, vasara ja jalustin ja ..." 3: "Alasin" 2: "Vois muuten olla aika painava pää jos oikeesti olis kaks alasinta, vasaraa ja jalustinta..." Mielenkiintoista keskustelua ja myös erityisen rakentavaa.

Ultrahuoneeseen pääsin mukaan. Kun näin Nöpön katonrajassa olevasta screenistä, melkein lähdin pyörimään lattialle onnesta. Tosin en kehdannut, sillä lekuri olisi varmasti pitänyt mua outona. Pitäähän nyt jonkinlainen yhteiskunnallinen arvostus pitää, ettei joudu hullujenhuoneelle :) Sit kun päästiin sieltä pois, niin ooteltiin sit tunti et saatiin äiteeltä mun lukion kirjoja ja mentiin sit kyytillä keskustaan. Tuli siinä sit nälkäkin, joten käytiin sit Piikissä syömässä. Linkalla sit tultiin takas opiskelupaikkakunnalle ja käytiin kaupassa, apteekis ja kirjastos ennenkun mentiin taksilla takas kämpille. Maksaa semmosen 13 euroo kun tulee keskustasta kämpille.

Rix ihmettelee, miks mä en panikoi mistään. Kyllähän mä panikoin, tai no, riippuu vähän mitä tarkotetaan panikoimisella. Mä vaan vissiinki en näytä sitä ulospäin. Hyvä tai huono, en tiedä. Voi olla, että mun rauhallisuus sit rauhottaa Rixuakin sillonkin, kun molemmat panikoi jostain mut mä vaan en näytä sitä. No, näytin sit hieman karikoidun version musta panikoimassa, ja sen jälkeen Rix ja Sami sano et joo, ehkä parempi et jos et panikoi. Niiltä nimittäin tais mennä korvat xD

On hämärää ajatella, kun kulkee tääl, et mähän muuten asun täällä Rixun kans yhes ja kohta myös Nöpön kans. Sit ku ei lähe täältä enää kotiin vaan jää kotiin tänne. Sit ku palaa kotiin, niin siel on oottamassa kihlattu ja pienet tepsujalat... tai polvet ja kämmenet nyt alkuun :3 no, eiköhän kaikki tajunnu mitä hain :) Ollaan Rixun kans jo sovittu, et mä hoidan ruuanlaiton... Eli mahollisesti kotiintulo tapahtuu ruokakaupan kautta ainakin kerran viikossa. Sit ku saa nukkuu Rixun vieres joka yö, eikä vaan viikonloppusin pari kertaa... Siinä on oma tietty vapautensa, mut siinä on sitten taas tosi iso vastuu, oma talo, lapsi, kihlattu, koulut ja kaikki muu... Ei pitäis voida sanoo et on miestä sillon ku juo 24-packin kaljaa putkeen. Sillon vois sanoo et on miestä, kun jaksaa aamulla herätä aikasin kouluun, sit olla siel koulus se joku viidestä kaheksaan tuntia, sit mennä kotiin, tehä ruuan, leikkiä lapsen kans, tehä läksyt, olla jonkin aikaa rakkaan kans ja sit pitääkin jo tehä iltapalat ja mennä nukkumaan et voi tehä saman seuraavana päivänä.

Biologinen isäni laitto mulle viestiä eilen illalla, et mites mulla menee. Kysy sit multa et oonko menos synnytyssaliin asti, ollaanko muuttamas yhteen ja minne ja kaikkee muuta vastaavaa. Se on ollu mulle ja Rixulle itsestäänselvyys et meen synnytyssaliin (toki jos siis lekurit mut päästää) ja se et muutetaan tänne. Kysy kans et mitä mieltä tällä hetkellä oon Nöpöstä ja ootanko sitä et saan Nöpön jo syliin... Oon edelleen innoissani ja samalla yritän valmistautua siihen elämään, jota mä elän Nöpön syntymän jälkeen. Ootan todellakin innoissani ja onnessani sitä hetkee, kun saan Nöpön syliin...

Kiittää ja kumartaa,
Teen Age Becoming Dad, Mika

ps. viimeks kun järkytyin lukijamääristä, se luku oli 76, joka sitten myöhemmin oli noussut lukuun 90. Nyt viimeksi järkytyin 15.3.2013. Lukijamäärä noussut silloin piikkinä lukuun 427! Kiitos lukijoille <3

Hieman surkeammin vierähtänyt viikko (rv 12+0)

Pöö :)

Sunnuntai-iltana kaikki oli ihan normaalia, Rixulla oli iltapahoinvoinnit ja mä olin sit siellä sen kämpillä. Maanantai-ilta ei sit mennykkää ihan odotetusti. Vähän yli seittemän aikaan rupes oksenteleen, sit soitettiin yhelle Rixulle tutulle lekurille ja kysyttiin mitä pitäs tehä. Se ohjeisti menemään terveyskeskukseen, ja mehän mentiin. Eka ei meinattu saada kyytiä sinne, niin sitten tilattiin taksi. Maksettiin 17€ siitä ilosta että päästään 7km paikasta toiseen. Mutta en valita hinnasta kun on kihlatun ja lapsen terveys kyseessä. Päästiin sit sinne, ja tarkkailuhuoneessa Rix oksenti vielä sen viidennen kerran tunnin sisään. Lekuri tuli puolta tuntia myöhemmin, ja sit todettiinkin et Rix laitetaan osastolle joksikin aikaa. Rix oliki sit siellä tiputuksessa keskiviikkoon asti. Maanantai-iltana mä en saanu nukuttua ja valvoin johonkin neljään asti ja tiistai-keskiviikko-yön sitten sainkin olla siellä terveyskeskuksessa Rixun henkisenä tukena. Luulis et se olis helpottanu jo sillon, kun ei ollu oksentanu 24 tuntiin kun oli tiputuksessa. Sit ku päästiin kämpille niin yrjös ainakin sen 4 minuuttia putkeen. Ei kuulostanu eikä varmaan kuulosta nytkään kovin nätiltä touhulta. Myöhemmin sit yökkii vaan kun ei oo mitään mikä tulis ulos. Soitettiin sit jälleen sille lekurille ja se sit neuvo meitä menemään ainaki käymään terveyskeskuksessa et kattoisivat siellä sitten että kotiutetaanko. No, ei Rix sinne terveyskeskukseen jääny. Se vietiin keskussairaalalle. Mä en päässy sinne mukaan, koska en olis sitten päässyt sieltä mitenkään pois ja keskussairaalalle ei saa jäädä yöks vaikka oliskin lähiomainen. Rix taidettiin puoliks pakottaa menemään ultraan. Soitti vielä eilen illalla ja kerto, kuinka Nöpö on kasvanu ja kuinka Nöpöllä on jo jalatkin <3 Ei Rixulla ja Nöpöllä pitäis ainakaan olla mitään hätää.

Mutta sitten, minä pamahdin kipeeks. Eilen illalla oksensin kertaalleen, nenäni on tukossa, kurkussa on vissiin jotain jännää, en ole varma, yskin jonkin verran ja kuumettakin taitaa olla. Sain sit luvan jäädä tänne viikonlopuks ku kotona on porukka kans kipeenä. Ja enköhän mä jotenkin pääse maanantaina ultraan mukaan :) Kuhan nyt toki eka parannellaan ihan rauhassa. Eilen illalla oli myös kivaa. Mulla on lukion äikän kurssille kirjotettava novelli, oon saanu siit 8 sivua kirjotettua. Jonku verran pitäs viel kirjottaa. Sit mun vielä pitäs siivota Rixun huone loppuun kun tänne tulee viikonloppumajottujia ja mä en vielä tiiä tuleeko Rixun huoneeseen niitä, mut mä jään tänne, joten omaa huonettani ei tarvi niin tarkasti siivota. Sit ku oon vielä ollu huolissani Rixusta ja Nöpöstä ja oon itekki jotenkin kipee ja kaikkee vastaavaa ni aattelis et vähemmästäkin lähtee järki. Ei siinä mitään, kun kaikki pitäs olla valmiina noin 23 tunnissa.

Että semmosta on tällä viikolla.

Kiittää ja kumartaa,
Teen Age Becoming Dad, Mika

Whoaaaaaaa.... (rv 11+1)

Mooi!

Kun katsoin tilastoja, järkytyin. 76 kertaa katsottu tänään?! Eilen "vain" 12? Whoa. Kiitos kuitenkin lukijoille :)

Eli tosiaan, käytiin toissapäivänä neuvolassa. Kuunneltiin sydänääniä Nöpöltä ja kyllähän ne pienen ettimisen jälkeen löytykin. Pikkuisen sydän hakkasi melko kiivaaseen tahtiin, mutta kuitenkin ihan normaaliin sen kokoiselle pikku babylle. Syke oli 170. Rix meinas jo säikähtää, että ei kai se vaan oo kuollut sinne. Sitten kun se neuvolatäti löysi ne sydänäänet, Rix huokas helpotuksesta. (Mie pääsin kerranki sanomaan: Miehän sanoin. :P) No, mie sitten sieltä terveyskeskukselta kävelin lukiolle kun Rix sitten lähti sinne koululle takaisin. Tänään lukiolla miulla oli äikkää. Katottiin 55 minuutin pituinen pätkä Edgar Allen Poesta. Oli hauska huomata kuinka puoli luokkaa keskittyy johonkin muuhun (kumma kyllä, ne oli jätkät jotka keskitty siihen dokkariin o.O parilla naispuolisella poikkeuksella toki) ja kun välitunti alko, kaikki muut lähti automaattisesti ovesta ulos. Mie jäin sit luokkaan kun ei ollu muutakaan tekemistä. Ruvettiin kattomaan kans erilaisia novellin lajeja, koska ens viikolla ruvetaan sit kirjottamaan omaa novellia. Saatan laittaa sen sit tännekin, riippuen toki siitä jaksanko.

Oli hauskaa, kun lähettiin kohti miun kotia Rixun kans. Ekaks, se linkka joka lähtee oppilaitoksen pihasta oli jälleen kerran vartin myöhässä. Sit ku päästiin välietapille, siitä alkokin sitten parin tunnin shoppailukierros syömässäkäymisineen. Meidän molempien ja meidän lompakkojemme onneksi kumpikaan meistä ei ole mikään shoppailufriikki, joten matkaan tarttui vain välttämättömyyksiä. Plussana sitten sellainen musta kovakantinen lehtiö, johon Rix sitten kirjottelee muistoja Nöpön odotusajasta ja Nöpön lapsuudesta. "Jos tilaa on, niin kyllä", kommentoi Rix. (just joo kiva kun kerrot, kulta <3 -Rix). Käytiin sit lopuks Piikissä syömässä. Linkalla sit lähettiin kohti miun kotikylää. Linkkamatkan päätyttyä tosin oltiin vieläkin vähän yli kilometrin päässä miun kotoo, joten jouduttiin kävelemään seittemän sentin lumikinoksessa kun tuon tien kävelytietä ei oltu aurattu viikkoon. Erityisen mukavaa siitä teki se, että meillä oli mukana vetolaukku. Vedä sitä siinä sitten perässäs. "Pulkka ois ollu tarpeen..." Sit ku päästään kotia ni pikkusisko hyppää kohti Rixun vattaa ja pikkuveli vaatii minnuu ulos lumipyryyn leikkimään. Mie olin jo tosin siinä vaiheessa saanu jo tämän päivän annokseni lunta ja tuulta. Huomenna suunta sitten tuonne "keskustaan" nuorteniltaan päivittelemään kylän juorut. Rix on jo valmistautunut kertomaan odottavansa kolmosia. Oli kuulemma kaupassaki sanottu: "Se o iha eri näkööne ko täkälääset". No vähemmästäkin, kun eivät oo itäsuomalaista kauneutta ennen nähneet sen pikkukylän sonnan alta. On se jännä juttu. On seki jännä juttu, että kun opiskelu- ja kotipaikkakunnilla ollaan kerrottu, niin huhut on kiiriny välietapille asti, ihan sinne reunamillekin. Yks siellä asuva kaveri tuos yks päivä laitto Skypellä viestiä, että: "Korviini on kuulunut huhuja, joiden mukaan susta ois tulossa isä". Vastasin sit toki myöntävästi, koska ei se ollut enää niin salaista. "Puraisin juuri äsken kieleeni. Tämä nappi on ärsyttävä." Minä siis todellakin puraisin kieleeni, mutta minulla ei ole kielikorua, vaan nappi on farkkujeni takataskussa ja istun sen päällä. Rix on melkein koko ajan väsynyt, kun tulee koulusta. Johtuu produktioharkoista, kun heillä on lastennäytelmä esitettävänä huhtikuussa. No, kyllähän siinä väsyy, kun 4-6 tuntia harjoittelee samaa näytelmää. Ja mitä lähemmäs ensi-iltaa päästään, harkat pitenee. Pitää opetella koreografiat (kyllä, niitä käytetään myös näyttelemisessä), repliikit (vuorosanat, jos joku ei tiedä :) ), roolihenkilön olemus, roolihenkilöiden vuorovaikutus eli kontaktit, tuntevatko ennestään ja roolihenkilöiden välinen menneisyys, opetella olemaan ennakoimatta toisen liikkeitä, vaikka tietääkin mitä tapahtuu seuraavaksi. Jos siinä ei ollut tarpeeksi, on vielä alkulämmittelyt. Jos et juokse auditorioa ympäri, niin että hiki tulee pintaan, teet vatsa- tai selkälihaksia, punnerrat tai teet kyykkyhyppyjä, joiden jälkeen venytellään. Usein sen jälkeen tehdään vielä X-hyppyjä, jotta hiki tulee takaisin pintaan. Omaa roolihenkilöä pitää ja on pakkokin syventää jatkuvasti, jopa ensi-illan jälkeen ja viimeisen näytöksen viimeiseen sekuntiin. Sen jälkeen olet vapaa. Hahaa, vitsailin. Sen jälkeen sitä käsitellään seuraavalla tunnilla viimeisen esityksen jälkeen, puretaan koko homma ja annetaan palautetta ja katsotaan miten kukakin on kehittynyt. Ja koskaan kukaan tässä prokkiksessa ei ole koskaan yksin näyttämöllä, vuorovaikutusta ja vaikuttumista tapahtuu koko ajan. Haastavinta siinä on se, että tätä tehdään LAPSILLE. Luulisi että se olisi helpompaa kuin aikuisille tekeminen... Ei todellakaan. Lapset ovat kriittisimpiä katsojia, koska he eivät välttämättä ymmärrä improvisaatiota. Heille kaiken pitää olla todellista, eli dramatisoida aiheuttamatta draamaa. Lapsille pitää olla aidompi, kaiken pitää tapahtua juuri siinä hetkessä ja kohtausten väliin ei saa jäädä liikaa aikaa, sillä he ehtivät tylsistyä, kun mitään ei tapahdu. Siinä vaikeinta on varmaan se, että roolihenkilö muuttuu koko ajan, mutta silti se on sama. Roolihenkilön pitää olla kiinnostava, mutta itse ei saa tylsistyä. Lavalle ei saa mennä kyllästyneenä. Roolihenkilö pitää itse olla, muuten hommasta ei tuu mitään. Vielä haasteellisemmaksi sen tekee, kun pitää olla satuhahmo. Ja tällä kyseisellä hahmolla tuppaa olemaan koko esityksen ajan vain päkiät maassa... Terveisiä Rixulta tämän kappaleen myötä. Kiittää ja kumartaa, Teen Ape Becoming Dad, Mika EDIT: ps. unohdin kirjoittaa tänne vielä että: HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ KAIKILLE NAISILLE, NIIN SYNTYMÄTTÖMILLE, SYNTYNEILLE, VÄHÄN KASVANEILLE, AIKUISILLE JA SENIOREILLE. Olkaa hyvä.

Loma loppu ja paluu arkeen (rv 10+5)

Hellurei ja hellät tunteet!

Se ois sitten loma takana, Sami on vieläkin Las Palmasissa kun se sinne viime keskiviikkona lähti, minä ja Rix ollaan koululla ja ruvetaan tottumaan taas koulunkäyntiin. Huomenna olis seuraava neuvola, mä saan siinä sopivasti kyytin lukiolle samalla. Joudun tosin kävelemään sit takas.

Isäks tuleminen on ehkä suurin juttu miehen elämässä. Se ei oo sama asia kuin se, että oma firma saavuttaa kansainvälistä huomiota. Eikä myöskään sama asia kuin se, että saavuttaa Mount Everestin huipun. Isäks tuleminen ei oo maailmanlaajuista huomiota saava asia, vaikka se siltä voisi tuntuakin. Ei siitä saa fyysisiä rikkauksia, mainetta tai yleistä hyväksyntää. Varsinkin näin nuorena vanhemmiksi tulevat voivat saada haukkuja, vinoilua tai muuten vain negatiivisia katseita. Okei, se on ehkä vähän eri asia tulla isäksi 16-vuotiaana kuin 29-vuotiaana. 29-vuotiaalla voi olla jo työpaikka ja oma talo, sopivasti rahaa vaippojen ja muiden tavaroiden hommaamiseen, ja se AUTO jo valmiina. 16-vuotiaalla on opiskelut jotka pitää suorittaa, pitää etsiä oma kämppä jostain koska ei halua valvottaa vanhempiaan, kaikki tavarat pitää saada lahjoituksena tai jotenkin muuten halvalla, koska rahaa ei ole omiksi tarpeiksikaan. Autoakaan välttämättä ei ole, mutta koska Rix täyttää tänä vuonna 18, hän saa ajaa ajokortin jo kesällä. Meillä tosin on se auto jo. Me myös tiedämme että bensa ja diesel maksaa mansikoita näinä päivinä.

Kiittää ja kumartaa,
Teen Age Becoming Dad, Mika

Hiihtoloman alkua :) (rv 9+2)

Terve :)

Jos mä tällä kertaa vähän kerron mitä on tapahtunu tähän mennessä. Alkuun me ei meinattu oikeen kertoo kellekään, mut sit oli vähän pakkoki ruveta kertoon ettei Rixun luokkalaiset ja sen linjanohjaaja rupeis epäilemään, et aamu- ja iltapahoinvoinnit olis pelkkää feikkausta. Sit saiki tietää terkkari ja sen kautta sit sovittiin eka neuvolakäynti. Eka neuvola oli ystävänpäivänä ja sieltä sit tarttu raskauteen liittyvää kirjallisuutta mukaan :) Ne nyt lähinnä meni Rixulle, ja siel kans nähtiin meidän lapsi ekaa kertaa :') se oli sellanen pieni pavun näkönen vielä, mut siit se sit kasvaa ja rupee muistuttaa minikokosta ihmistä pikkuhiljaa.

Se tunne kun näkee sen pienen ihmisen alun siellä ruudulla ja kun se pieni valkonen piste vilkkuu siel ku sen sydän lyö... Ei sitä tunnetta voi replikoida millään. Vaikka saisin miljoona euroa ja kaiken muun mitä haluaisin, ei se tuntuis samalta. Sen jälkeen mä olin pää pilvissä jonkin aikaa, ja Sami tais vähän ärsyyntyäki muhun ku herätin sen, heiluttelin ultrakuvaa sen naaman edes ja pompin ja suusta tuli lähinnä: "Katosiinäsenytonkatositäeiköookkiihanasiinäseonagooierngviosernn" :D sit kymmenisen minuuttia siitä kysyin siltä et taidan olla vähän ärsyttävän iloisella tuulella. Sami vastas vaan et ai vähänkö vaan :)

Varmaan jokainen äiti-ihminen joka lukee tätä, tietää sen tunteen kun odottaa lapsensa näkemistä vaikka laskettuun aikaan onkin se 30 (tai jotain sinne päin) viikkoa vielä jäljellä. Seuraava aika keskussairaalalle olis 18.3 ja voitte odottaa multa sit jotain häpihäpiiloisuusonnellisuus-postausta. Mä veikkaan et se onki sit jo 'vähän' isompi kuin se muutaman millin pituinen 'papu' :)

Kun odottaa jotain pitkän aikaa, jotain minkä on itse laittanut alulle, ja näkee sen etenevän ja kasvavan, ei sitä voi korvata millään muulla sitä tunnetta. Rakkaus sitä pientä kohtaan kasvaa jokaisella millillä ja grammalla minkä se kasvaa <3 Myös rakkaus lapsen äitiä kohtaan syvenee hetki hetkeltä. Jos multa tultais kysymään, kumman haluisin säästää, Nöpön vai Rixun, mä tulisin hulluks. Mulla on muutenkin vaikeuksia päättää useemmasta vaihtoehdosta, jos ei oo mitään hyötyjä ja haittoja joita tutkia. Joitakin asioita mäkin tosin osaan päättää.

Ehkä jos mä vähän opinnoistanikin kerron. Käyn siis nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinto, joka kestää kolme vuotta peruskoulusta valmistuneille ja kaks vuotta lukiosta valmistuneille YO-pohjaisille. Nuva-puolen lisäksi käyn lukiota, jossa aineinani on äidinkieli, englanti, lyhyt matikka ja psykologia. Nuva-puolella on nyt menossa ATTO-jakso, jonka tunneista käyn vain osan koska olen lukiolla. Nyt teen vain yhteiskuntatietoa amiksella. Lukiolla on tällä hetkellä englantia ja äikkää. I love the äikän kurssi; kaunokirjallisuutta. Päästään tekemään oma novelli, ja mulla on siihen ideakin jo valmiina. Enkku on ollu mulla aina vahva. Nyt oon höpissy jo aika paljon, enkä mä oo vieläkään kertonu perheestäni mitään. Elikkäs, meitä on äitee, isäpuoli, isoveli ja -sisko ja pikkuveli ja -siskot. Meitä asuu (sillon kun kaikki on kotona) tän katon alla kaheksan ihmistä, muuten viis. Isoveli muutti jokunen vuos sitten Kokkolaan ja isosisko asuu tuos kolmenkymmenen kilsan päässä. Mä kun muutan opiskelupaikkakunnalleni loppuvuodesta ja sinne onkin sitten sellanen 40 kilometriä. Oonhan mä siellä muutnki pomppinu jo melkeen puol vuotta ja asunu arkena siellä ja tullu viikonlopuks kotia. Isoveljeni täyttää tänä vuonna 21, isosisko 20, pikkuveli 12, vanhempi pikkusisko 8 ja nuorempi pikkusiskoista täyttää 3. Meillä on myös karjalankarhukoira Riku, joka täyttää 6.6 kaksi vuotta.

Edellisestä postauksesta Sami kommentoi et "älä nyt rupee romaaneja kirjoittamaan, eihän kukaan jaksa lukee niitä kun ne kerran on blogipostauksia", nii minä sit pistin takasin et "eihän siinä ollu viel yhtä sivua". Eihän siinä ollukkaa ku Wordilla kattoin. En tiiä sit mitä se sanoo tästä ku lukee tän, koska tää on aikas paljon pitempi kun se edellinen.

Huomenna lähetään mummolaan, minä ja mun pikkuveli. Pappa ehtii näkemään vielä lapsenlapsenlapsenlapsensa aika varmasti, koska pappa on hyvässä kunnossa ollakseen 93+ -vuotias. Jos kuitenkin säästän vielä rivejä myöhemmäksikin, niin joku ehkä jaksaa oikeesti lukee nää loppuunkin asti :)

Kiittää ja kumartaa,
Teen Age Becoming Dad, Mika

ps. En sittenkään jaksanut odottaa viikkoa, vaan ryöstin pikkuveljeni koneen käyttöön :)

Moikka moikka ja terveppä terve

Terve!

Eli olen siis -96 syntynyt 'nuorimies', josta tulee syyskuussa 2013 onnellinen isäihminen. Olen tällä hetkellä 16-vuotias ja mulla on 17-vuotias avovaimo Rix, opiskelupaikka ja muutama kämppäkaveri. Me ollaan hankkimassa omaa kämppää täältä opiskelupaikkakunnalta sillä tavalla, että päästäisiin jo ehkä tämän vuoden puolella muuttamaan :)

Opiskelen nuoriso- ja vapaa-ajan ohjausta, ja avovaimoni on samassa koulussa teatterilinjalla. Asun vielä oppilaitoksen asuntolassa, ja täältä löytyykin melko kirjava sakki. Luterilainen, helluntalainen, muslimi ja kun Rix on paikalla, myös ortodoksi. Noita neljää uskontokuntaa löytyy silloin tämän katon alta. Asuntoni on soluasunto, jossa on neljä huonetta joissa jokaisessa (ainakin pitäisi asua) kaksi henkilöä. Meitä täältä löytyy viisi vakituista ja yksi joka pomppii täällä silloin tällöin. Mulla ja mun kämppäkaverilla Samilla on yleensä aina jotain hullua meneillään (ainaki hullut jutut jos ei muuta). VK on vähän yli kaksmetrinen jätkä joka on mua vuoden vanhempi ja opiskelee samaa tutkintoo mutta vaan vuoden ylempänä. Leijonakuningas on tummaihoinen maakariopiskelija joka asuu VK:n kans samassa huoneessa. Musamies asuu viereises huonees ja yleensä sieltä kuuluu kitaran soittoo jota on ihan mukava kuunnella.

Oon huomannu et aika paljon kerrotaan teiniäitien elämästä ja voivotellaan ja kannustetaan teiniäitejä. Mutta missä on teini-isät? Yhdestä blogista olen kuullut jota kirjoittaa teini-isä (8teen! & Dad). Teiniäidit taas ovat saaneet jopa oman telkkariohjelmansa. Ajattelin ruveta kirjoittamaan tätä auttaakseni valottamaan sitä, millaista on olla teini-isä.

Nuoresta iästäni huolimatta, mulla on jonkin verran kokemusta lastenhoidosta. Mulla on viis sisarusta joista kolme on nuorempaa. Ruokaakin osaan laittaa, mutta siinä tuppaa käymään sillä tavalla, että kun on vähemmän porukkaa syömässä niin teen liikaa, kun on tottunut kokkaamaan kahdeksalle henkilölle. Haluan ottaa vastuun lapsestani isänä ja Rixusta avomiehenä ja hoidan opiskeluni loppuun samalla kun hoidan vauvaa. Veikkaisin että joudun lykkäämään armeijaan menoani, sillä silloin kun täytän 18, Nöpö (vaavistamme käytetty nimitys vielä ristiäisiin asti) on täyttämässä 2 vuotta. Tiedän, että edessäni on monta itkukohtausta, stressiä, piinaa, 'kidutusta' ja kaikkea muuta vaipparumbasta yösyöttöihin, mutta kun siitä oppii nauttimaan, ei ole juurikaan palkitsevampaa kuin oman lapsen hoito ja seurata kuinka vauva kasvaa taaperoksi ja pikkulapseksi ja seurata kehitystä siinä samalla. Ne hetket, kun lapsi oppii ryömimään, konttaamaan, kävelemään, jokeltamaan, puhumaan tai jotain muuta vastaavaa, tekevät siitä kaiken sen vaivan arvoisen. Ja kun itse on kotona hoitamassa lasta silloin kun kumppani on kavereidensa kanssa shoppailemassa, passitettu makuuhuoneeseen lepäämään tai tekemässä jotain muuta kuten 'tyttöjen juttuja' tai on käymässä kaupassa, voi miesotus leuhkia kavereilleen: "Minussapa on miestä tähän". Kaikesta huolimatta aion pitää Nöpöstä hyvää huolta, tuli eteen mitä tahansa niin kauan kun mussa vielä henki pihisee. Olis tosin kiva kuulla myös muista teini-isistä, jottei tulisi fiilis että minä ja 8teen! & Dad:in kirjoittaja ollaan ainoot teini-isät. Olis kiva verrata kokemuksia :)

Kiittää ja kumartaa,
Teen Age Becoming Dad, Mika

ps. ens viikko on meillä hiihtoloma, joten en varmaan kirjoita kun vasta sitä seuraavalla viikolla :)