Mooi :D
Tultiin tunti sitten tuolta keskussairaalalta. Siellä oli varhainen ultraäänitutkimus. Saatiin sit eka 3D-ultrakuva Nöpöstä <3 Nöpöllä on kädet, jalat, pää, aivot, selkäranka, sydän, munuaiset ja kylkiluiden alut :) Eli kaikki mitä pitääkin. Rixulla on myös kaikki hyvin, kaikki arvot on normaalit ja kaikki muut ihan hyvin.
Juttu lentää taas vaihteeksi. 1: "Onko ihmisellä kaks simpukkaa päässä?" 2: "Simpukkaa?" 3: "Niin siis kaks merenelävää päässä" 2: "En kyl tienny" 1: "Mitäs muuta siellä olikaan, vasara ja jalustin ja ..." 3: "Alasin" 2: "Vois muuten olla aika painava pää jos oikeesti olis kaks alasinta, vasaraa ja jalustinta..." Mielenkiintoista keskustelua ja myös erityisen rakentavaa.
Ultrahuoneeseen pääsin mukaan. Kun näin Nöpön katonrajassa olevasta screenistä, melkein lähdin pyörimään lattialle onnesta. Tosin en kehdannut, sillä lekuri olisi varmasti pitänyt mua outona. Pitäähän nyt jonkinlainen yhteiskunnallinen arvostus pitää, ettei joudu hullujenhuoneelle :) Sit kun päästiin sieltä pois, niin ooteltiin sit tunti et saatiin äiteeltä mun lukion kirjoja ja mentiin sit kyytillä keskustaan. Tuli siinä sit nälkäkin, joten käytiin sit Piikissä syömässä. Linkalla sit tultiin takas opiskelupaikkakunnalle ja käytiin kaupassa, apteekis ja kirjastos ennenkun mentiin taksilla takas kämpille. Maksaa semmosen 13 euroo kun tulee keskustasta kämpille.
Rix ihmettelee, miks mä en panikoi mistään. Kyllähän mä panikoin, tai no, riippuu vähän mitä tarkotetaan panikoimisella. Mä vaan vissiinki en näytä sitä ulospäin. Hyvä tai huono, en tiedä. Voi olla, että mun rauhallisuus sit rauhottaa Rixuakin sillonkin, kun molemmat panikoi jostain mut mä vaan en näytä sitä. No, näytin sit hieman karikoidun version musta panikoimassa, ja sen jälkeen Rix ja Sami sano et joo, ehkä parempi et jos et panikoi. Niiltä nimittäin tais mennä korvat xD
On hämärää ajatella, kun kulkee tääl, et mähän muuten asun täällä Rixun kans yhes ja kohta myös Nöpön kans. Sit ku ei lähe täältä enää kotiin vaan jää kotiin tänne. Sit ku palaa kotiin, niin siel on oottamassa kihlattu ja pienet tepsujalat... tai polvet ja kämmenet nyt alkuun :3 no, eiköhän kaikki tajunnu mitä hain :) Ollaan Rixun kans jo sovittu, et mä hoidan ruuanlaiton... Eli mahollisesti kotiintulo tapahtuu ruokakaupan kautta ainakin kerran viikossa. Sit ku saa nukkuu Rixun vieres joka yö, eikä vaan viikonloppusin pari kertaa... Siinä on oma tietty vapautensa, mut siinä on sitten taas tosi iso vastuu, oma talo, lapsi, kihlattu, koulut ja kaikki muu... Ei pitäis voida sanoo et on miestä sillon ku juo 24-packin kaljaa putkeen. Sillon vois sanoo et on miestä, kun jaksaa aamulla herätä aikasin kouluun, sit olla siel koulus se joku viidestä kaheksaan tuntia, sit mennä kotiin, tehä ruuan, leikkiä lapsen kans, tehä läksyt, olla jonkin aikaa rakkaan kans ja sit pitääkin jo tehä iltapalat ja mennä nukkumaan et voi tehä saman seuraavana päivänä.
Biologinen isäni laitto mulle viestiä eilen illalla, et mites mulla menee. Kysy sit multa et oonko menos synnytyssaliin asti, ollaanko muuttamas yhteen ja minne ja kaikkee muuta vastaavaa. Se on ollu mulle ja Rixulle itsestäänselvyys et meen synnytyssaliin (toki jos siis lekurit mut päästää) ja se et muutetaan tänne. Kysy kans et mitä mieltä tällä hetkellä oon Nöpöstä ja ootanko sitä et saan Nöpön jo syliin... Oon edelleen innoissani ja samalla yritän valmistautua siihen elämään, jota mä elän Nöpön syntymän jälkeen. Ootan todellakin innoissani ja onnessani sitä hetkee, kun saan Nöpön syliin...
Kiittää ja kumartaa,
Teen Age Becoming Dad, Mika
ps. viimeks kun järkytyin lukijamääristä, se luku oli 76, joka sitten myöhemmin oli noussut lukuun 90. Nyt viimeksi järkytyin 15.3.2013. Lukijamäärä noussut silloin piikkinä lukuun 427! Kiitos lukijoille <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti