Moikka moikka ja terveppä terve

Terve!

Eli olen siis -96 syntynyt 'nuorimies', josta tulee syyskuussa 2013 onnellinen isäihminen. Olen tällä hetkellä 16-vuotias ja mulla on 17-vuotias avovaimo Rix, opiskelupaikka ja muutama kämppäkaveri. Me ollaan hankkimassa omaa kämppää täältä opiskelupaikkakunnalta sillä tavalla, että päästäisiin jo ehkä tämän vuoden puolella muuttamaan :)

Opiskelen nuoriso- ja vapaa-ajan ohjausta, ja avovaimoni on samassa koulussa teatterilinjalla. Asun vielä oppilaitoksen asuntolassa, ja täältä löytyykin melko kirjava sakki. Luterilainen, helluntalainen, muslimi ja kun Rix on paikalla, myös ortodoksi. Noita neljää uskontokuntaa löytyy silloin tämän katon alta. Asuntoni on soluasunto, jossa on neljä huonetta joissa jokaisessa (ainakin pitäisi asua) kaksi henkilöä. Meitä täältä löytyy viisi vakituista ja yksi joka pomppii täällä silloin tällöin. Mulla ja mun kämppäkaverilla Samilla on yleensä aina jotain hullua meneillään (ainaki hullut jutut jos ei muuta). VK on vähän yli kaksmetrinen jätkä joka on mua vuoden vanhempi ja opiskelee samaa tutkintoo mutta vaan vuoden ylempänä. Leijonakuningas on tummaihoinen maakariopiskelija joka asuu VK:n kans samassa huoneessa. Musamies asuu viereises huonees ja yleensä sieltä kuuluu kitaran soittoo jota on ihan mukava kuunnella.

Oon huomannu et aika paljon kerrotaan teiniäitien elämästä ja voivotellaan ja kannustetaan teiniäitejä. Mutta missä on teini-isät? Yhdestä blogista olen kuullut jota kirjoittaa teini-isä (8teen! & Dad). Teiniäidit taas ovat saaneet jopa oman telkkariohjelmansa. Ajattelin ruveta kirjoittamaan tätä auttaakseni valottamaan sitä, millaista on olla teini-isä.

Nuoresta iästäni huolimatta, mulla on jonkin verran kokemusta lastenhoidosta. Mulla on viis sisarusta joista kolme on nuorempaa. Ruokaakin osaan laittaa, mutta siinä tuppaa käymään sillä tavalla, että kun on vähemmän porukkaa syömässä niin teen liikaa, kun on tottunut kokkaamaan kahdeksalle henkilölle. Haluan ottaa vastuun lapsestani isänä ja Rixusta avomiehenä ja hoidan opiskeluni loppuun samalla kun hoidan vauvaa. Veikkaisin että joudun lykkäämään armeijaan menoani, sillä silloin kun täytän 18, Nöpö (vaavistamme käytetty nimitys vielä ristiäisiin asti) on täyttämässä 2 vuotta. Tiedän, että edessäni on monta itkukohtausta, stressiä, piinaa, 'kidutusta' ja kaikkea muuta vaipparumbasta yösyöttöihin, mutta kun siitä oppii nauttimaan, ei ole juurikaan palkitsevampaa kuin oman lapsen hoito ja seurata kuinka vauva kasvaa taaperoksi ja pikkulapseksi ja seurata kehitystä siinä samalla. Ne hetket, kun lapsi oppii ryömimään, konttaamaan, kävelemään, jokeltamaan, puhumaan tai jotain muuta vastaavaa, tekevät siitä kaiken sen vaivan arvoisen. Ja kun itse on kotona hoitamassa lasta silloin kun kumppani on kavereidensa kanssa shoppailemassa, passitettu makuuhuoneeseen lepäämään tai tekemässä jotain muuta kuten 'tyttöjen juttuja' tai on käymässä kaupassa, voi miesotus leuhkia kavereilleen: "Minussapa on miestä tähän". Kaikesta huolimatta aion pitää Nöpöstä hyvää huolta, tuli eteen mitä tahansa niin kauan kun mussa vielä henki pihisee. Olis tosin kiva kuulla myös muista teini-isistä, jottei tulisi fiilis että minä ja 8teen! & Dad:in kirjoittaja ollaan ainoot teini-isät. Olis kiva verrata kokemuksia :)

Kiittää ja kumartaa,
Teen Age Becoming Dad, Mika

ps. ens viikko on meillä hiihtoloma, joten en varmaan kirjoita kun vasta sitä seuraavalla viikolla :)