Eräänä kirpeänä tiistai-aamuna erään vuoden pääsiäisen jälkeen... (rv 14+5)

... nuori mies ajoi pyörällä kouluun. Ulkona oli 15 astetta pakkasta ja matkaa reilut viisi kilometriä. Koululle päästyään, nuori mies kiiruhti englannin tunnilleen. Englannin tunnilla käsiteltiin adverbejä, mutta nuoren ajatukset olivat aivan jossain muualla kuin niissä. Hän mietti, mikä olisi hyvä nimi lapselle, mistä repiä rahat tulevaisuudessa, miten kasvattaa lapsi hyvin, mitä vielä tarvitaan ja kaikkea muuta sellaista. Sai hän kyllä opetuksestakin tarpeeksi irti; tuttuja asioita menneiltä luokilta.

Mielenkiintonen aamu mulla tänään. Pääsiäinen vietettiin Rixun kans meillä. Eipä siinä ollut mitään normi viikonloppuun verrattuna, pari yötä pidempi vaan. Jostain syystä ulkona on aamulla kylmempi kun sillon kun ei ollut vielä kevät'helteitä' eli näitä muutaman asteen plussia.

Mun pitäs lukee novellikokoelma "Espanjalainen juttu". Kyllä mä oon siitä ainakin viidenneksen jo lukenukki. Pitää lukee lisää kun pääsee tänään kämpille takasin. Mun pitää tehä kans yks runoanalyysi, runoo en oo vielä päättäny. Oon kyl kysynyt opettajalta, josko saisin käyttää yhtä omavalintaista runoa.

Oon tänä aamuna ollu normaaliakin hajamielisempi. Lupasin viedä Rixulle omenan aamupalaks, ennen kun lähen kouluun puol kasin aikoihin. Unohtu. Ota lompakko mukaan. Unohtu. Ota pää mukaan ja kiinnitä se harteille. Muistin. Laukku ja puhelinkin pääs mukaan.

Mietin vaan sitä, että mun on pakko saada kesätöitä. Mulla on hakemukset puistotoimelle ja seurakunnalle vetämässä, ja mun pitäs saada niistä tiedot ennen kesää, että tietäis, mitä, missä, milloin kesätyöt. Olis kiva saada ne palkatkin säästöön Nöpöö ja Rixuu varten. Mulla kun on hieman taipuvaisuutta siihen, et jos (tätä mä oon tosin vasta vain kuvitellut/haaveillut) mä en pysty huolehtimaan perheestäni, nii se on hirveetä. Mä en halua elää loisena. Kun mä muutan Rixun kans yhteen, mun on pakko: 1. Hoitaa opiskelut kunnialla loppuun, 2. Säästää mahollisimman paljon rahaa siitä mitä jää, 3. Hoitaa Nöpöö sillon kun Rix ei jaksa tai sillon kun haluun päästää Rixun välillä nukkumaan, 4. Mennä ajoissa armeijaan, vaikka Nöpö oliskin pieni, jottei Nöpöltä mee sit 3-6-vuotiaana isä kadoksiin puoleks vuodeks - vuodeks. Se saattaa olla kaikkein käytännöllisintä, et mä meen armeijaan kun Nöpö on jotain 1-2-vuotias. Tiedän, multa jää melkein kaikki parhaat palat näkemättä Nöpön kehityksessä, mut mä haluun olla Nöpölle läsnä sitten kun Nöpö kasvaa. Ehkä tärkeintä myös, olla Rixun tukena sillon kun Nöpö on "pahimmillaan" joskus sillon uhmaikäsenä. Tai sitten on myös se vaihtoehto, et mä meen armeijaan sillon kun Nöpö on ala-asteikänen. Ekalla. Armeijaahan saa lykätä 28-vuotiaaks asti. Sit se on pakko. Se tuntuu jotenkin niin kaukaselta ajatukselta. Minä? Armeijassa? Siihen on vähän yli puolitoista vuotta, että mulla on kutsunnat. Täytän 17 jouluna. Sitten siitä on enää vuos +- joitain kuukausia päälle. Kun mä täytän 17, Nöpö on arviolta kolme kuukautta vanha. Jännää aatella, 8 kuukautta, mä oon 17. 5 kuukautta, Nöpö syntyy. Koulu loppuu tänä vuonna parin kuukauden sisään. Kauan odotettu ja kammottu kesäloma alkaa. Rix lähtee takasin Itä-Suomeen, mä jään tänne. Puhelimet ja Skype on onneks keksitty, sekä sähköposti.

Nyt sitten asiasta kukkaruukun kolmanteen lampunjalkaan. Onkohan ihmisillä jonkinnäköisiä ongelmia? Haukutaan toisia, joita ei olla välttämättä edes ikinä nähty! Ihan niinkuin itse voisi päättää, että: "Hei, toi tyyppi jonka bongasin justiin Facessa, on täys idiootti mulkku! Haukutaan sitä kilpaa!" Eräs tyyppi, joka ei ole koskaan nähnytkään Rixua (harmillisesti kuuluu tuttaviini, jota en tosin pitänyt ennenkään kovin suuressa arvossa, tämän äksidentin jälkeen en arvossa ollenkaan), soitti keskellä yötä, haukkui Rixun rumaksi, läskiksi lehmäksi ja en edes muista, mitä kaikkea hän sanoi. Muutenkin kotikyläni nuoret ovat suurimmilti osin idiootteja. 95% polttaa ja juo. Kylällä liikkuu melkein aina vähintään se kolmesta viiteen nuorta, viikonloppuisin ja lomilla yleensä humalassa. Aina siellä, missä nuoret, siellä tupakka ja sen käry. Sitten tulee ne ihmiset, jotka yrittävät epätoivoisesti vältellä tupakanhajua. Hyvä etteivät heiluttele sitä tupakkaa toisten naamalle tai tumppaa toisten vaatteisiin. Nämä nuoret eivät taida tajuta passiivista tupakointia. Jos mun lapseni olisi vammainen sen takia, että jotkut idiootit olisivat tarkoituksella puhallelleet savujaan Rixun päälle poltellessaan, en vastaisi seurauksista.

Jos sitten vielä lopuksi laittaisi erään runon.

Älä tuhlaa elämääsi miettien,
miten haluaisit elää.
Päivämme eivät palaa,
ne eivät lisäänny,
me emme nuorru.
Elä jokainen päivä niin,
että voit illalla hymyillä ja
sanoa itsellesi,
tämä on elämäni ja minä
nautin siitä.

Hyvää pääsiäisen jälkeistä aikaa kaikille!

Kiittää ja kumartaa,
Teen Age Becoming Dad, Mika

ps. Runon on kirjoittanut äitini.