Hepetihep!
Eilen kotiuduimme Rixun kans koululle. Itä-Suomessa asuu Rixun porukat, niin mentiin sitten sinne viikonlopuksi. Torstain junamatka meni ihan kiitettävästi, ainakin se matka mitä muistan; alko väsyttämään seittemän jälkeen ihan hirveesti. No, olinhan mä ollu kipeenä, jalassani osqood schlatters (hyppääjän polvi) ja särkylääkekuuri päällä. Päästiin sit kuitenki yhtenä kappaleena asemalle. Onneks ei ollu enää vaihtoja! Btw, kirsikkatomaatit pitää aika hyvin hereillä.
Anoppilassa sitten seuraavana päivänä tehtiinkin jo jotain. En vaan muista siitä mitään. En tiiä miks. Lauantaista sitten muistanki jotain. Rix teki essuansa näytelmää varten ja minä kirjotin sitä novellia sen yheksän sivua. Se essu tuli valmiiks, novelli ei. Niitä sit tehtiinki suurin piirtein koko päivä.
Sunnuntaina aamupalapöydässä vitsit lenti. Puhuttiin ruuista. Sanoin, että grillatut herkkusienet paprika-Koskenlaskija-juustolla on hyvää, niin sitten Rixun isukki ja Rix oli ihan "hyii" ja sit minä ja Rixun äitee oltiin vaan et hyväähän se on. No, sit lähettiinkin junalle. Kaks vaihtoo, ihan normi paluumatka. Ekas junas ei tapahtunukkaa mitää, kirjottelin novellia. Sit tuli 40 minuutin lähijunan vuoro. Loppumatkasta se juna piti jotain ihmeellistä meteliä ja pysähty. Teki sen kolmesti, ennen ku päästiin pääteasemalle edelliseltä asemalta. Katoin vaan kelloo et: "Minuutti aikaa vaihtaa kolme laituria, ei ehi, ei ehi". Se toinen juna oliki sit vissii oottanu meitä (onneks). Hypättiin nelosvaunuun et ehitään junaan. Ainoo juttu siin sit oliki se, et meidän vaunu oli 1! Raivattiin tiemme sit ravintolavaunun ja parin muun vaunun läpi. Ois voinu aatella et se siitä, ei jaksa. Meidän paikalla istu joku! Se sano istuvansa siin ku sen paikka ois ollu siin vieres mut sen paikalla oli istunu joku. Ne jotka istu sen tyypin paikalla joka istu meidän paikalla ois voinu ihan hyvin istuu omalla paikallaan, ku siin ei istunu kukaan, eikä niil ollu mitään minkä takii ne ois tarvinnu pistorasioita. No, ne sit meni omalle paikalleen ja me päästiin omalle paikallemme.
Nyt mä ymmärrän käsitteen: Toimii ku junan vessa. Menin sinne, en meinannu saada ovee enää kiinni. Tein asiani, ja rupesin ettimään vessan huuhtelunappia, kunnes tajusin, et se on siellä kannen takana. Okei. Sit aattelin pestä käteni, mut hanasta ei tullukkaa vettä. Sit siin vieres oli tarra, jossa oli joku hanan näkönen juttu ja vesipisaran kuva. Painoin siitä; ei tullu vettä vieläkään. Saippuaa kyllä tuli. Sit mä huomasin sen systeemin minkä avulla olis pitäny vesi lähtee tulemaan. Painoin siit ja sit toimi hana. Pesin kädet ja aattelin kuivata käteni sillä puhaltimella. Sekunti päällä, sekunti pois ja niin edelleen. Ja kylmää ilmaa. Aattelin et ei jaksa, mä otan paperia. Mutta kun ne paperit oli jumissa siellä. Kesti hetken et sain ne pois sieltä et pystyin kuivaamaan käteni. Sit se oli menny taas tukkoon kun meinasin ottaa Rixulle paperia jota se oli tilannu. Hetken tappelun jälkeen sainki sit sen paperin sieltä ja meinasin lähtee, mut en meinannu eka saada sitä ovee auki. Enpä taida enää kovin usein käydä junan vessassa.
Noniin. Koulu alkaa tänään 10.30, ja lukiolla 13.50. Mun päähän ahdetaan yhteiskunta-, yritys- ja työelämäoppia ja englantia. Se mun novelli on viittä (sivua) vaille valmis ja tänään pitää kirjottaa se loppuun. Oon ollu vähän yli viikon pois lukiolta. Enää ei saa tulla yhtään, ei edes sairauspoissaoloo, et pääsen kokeeseen.
Okei, lopetan nyt tähän, jotta ehdin kouluunkin vielä tänään.
Kiittää ja kumarthaa,
Teen Age Becoming Dad, Mika
maanantai 25. maaliskuuta 2013
tiistai 19. maaliskuuta 2013
Heissan :) (rv 12+5)
Moikkulimoikkuuliiii :D
Hii, olen hieman väsynyt syystä jota en itsekään tiedä, päivän aiheena on ollut liikunta ja missä lienee pesupallo?
Aamusta siis alkoi kahdeksalta minulla tämä liikuntaviikko, joka muilla on alkanut jo edellisenä päivänä. Aamu alkoi teorialla, eli sillä, miten voimme hyödyntää liikuntaa kerhonvedossa. Tämän jälkeen pääsimme sitten tekemään lihaskuntotestiä, jossa tosin emme ottaneet mitään ylös. Se toimi lähinnä lämmittelynä sille, mitä teimme sen jälkeen. Pelasimme Ikuisuuspalloa lounaaseen asti. Ikuisuuspallo on muuten kuin polttopalloa, mutta jos palat, sinun pitää muistaa kuka sut poltti ja kun se polttaja palaa, sä saat palata kentälle. Juuri ennen lounaalle lähtöä, minä olin vielä kentällä. Porukkaa palaa, ja minä pysyn kentällä. Loppujen lopuksi siellä onkin enää minä ja yks mun luokkakaveri, joka on kova heittämään ja polttamaan. Mulla oli pallo. Jos se ois saanu sen kiinni, mä olisin palanu. Heitin niin lujaa kun pystyin, ja sit se meinas saada kiinni, haparoi vielä ilmassa palloa kiinni mutta sitten se putosi maahan. Olin siis "voittanut" Ikuisuuspallomatsin.
Lounastauon lopuilla, olin Rixun kanssa auditoriossa, jossa Rixulla oli tunti. Lähin sieltä, ja teatterilaiset olivat tuomassa puita sisään näytelmää varten. Siis ihan oikeita puita. Ensimmäinen oli maassa kiinni ja toinen, jota juuri tuotiin ovesta, oli sitten vähän korkeammalla. Hyppään ensimmäisen yli ja kierähdän toisen alta, ihan niinkuin joku toimintasankari jossain leffassa, tosin vakavuusasteeltaan paaaaljon alempana.
Ikuisuuspallon jälkeen meillä oli liitokiekkoa ja sählyä. Eipä niistä juurikaan mitään mainitsemisen arvoista ole.
Jostain syystä novellin kirjoittaminen tänään ei ole oikein innostanut. Ei vain löydy sitä oikeaa inspistä, eikä väsyneenä tule hyvää tekstiä. Siinä on jo 16 A4-kokoista sivua mun pienellä käsialalla. En tiiä miten opettaja saa sitten selvää...
Torstaina olis sitten matka tuonne 500km päähän tulevaan anoppilaan. Huomenna pitäis pakata ja silleesti... Kyl mie ootan et pääsen tuonne Itä-Suomeen kattelemaan paikkoja. Puhunhan mie vähä sitä murretakin :D Murteet vaihtunu mulla ja Rixulla...
Joku varmaan on ehtinyt jo ihmetellä, ääneti tai äänekkäästi, että mitä ihmettä tuo "missä lienee pesupallo?" meinaa. Homman nimi on se, että taisin hukata Rixun pesupallon viime viikolla, kun olin stressannut Rixun sairaalaan joutumista ja sitä että mun pitää siivota kaks huonetta, kirjottaa novelli ja tehä kaikkee muuta kivaa jota mä en edes muista mitä mun piti tehä ja sit vielä se kun mä olin koko ajan huolissani Rixusta et miten se voi ja kaikkee muuta ja Nöpöstä olin myös huolissani... Se oli sellasta aikaa et mun pää ois räjähtäny pienestäki ylimääräsestä stressistä. Sen jälkee mä oon alkanu näemmä olla entistäkin hajamielisempi ja kuurompi. Unohdin nimittäin laittaa ajastimen käyntiin, kun käytiin Rixun kanssa laittamassa pyykit pesuun. Rix kun ei halua maksaa ylimääräistä siitä, että saa pyykinpesukoneen luukun auki. Vaikka se onkin "vain" 20 senttiä, se on kuitenkin 20 senttiä. Sitten kun sen tekee viidesti, se on jo euro.
Kuvitellaanpa tilanne, että peset pyykkiä joka kuukausi kahdesti. Kouluvuosi kestää 10 kuukautta, ja yksi pesu maksaa 1,20€. 10kuukautta x 2 kertaa/kuukausi = 20 kertaa. 20 kertaa x 120 senttiä = 2400 senttiä = 24€. Jokaisella 20 kerralla unohtaa käydä avaamassa pyykinpesukoneen, joutuen maksamaan ylimääräisen 20 senttisen. 20 kertaa x 20 senttiä = 400 senttiä = 4€. Lopullinen hinta tulisi siis olemaan 28€. Köyhälle opiskelijalle se tarkoittaa esimerkiksi viikon ruokia, vauvalle vaippapakettia, osaa johonkin isompaan säästöön tai jotain muuta vastaavaa, mitä nyt saakaan neljällä eurolla. Päälle sitten vielä se, että maksat sen n. 25€ pyykinpesusta.
Joo, pääsin nyt siis jonkin pesupallon kautta talouteen. Opintotukipolitiikka on ihan per..., koska kun esimerkiksi minä (tunnen kyllä muitakin, jotka sitä tarvitsisivat jo ennen kun täyttävät 17 vuotta) tarvitsisin kipeästi juuri sitä opintotukea, ensin se oli ihan vain lukion kirjojen takia, nyt myös Nöpön takia, mutta kun täytän 17 vasta ensi jouluna! Jos ne edes tekisivät siitä harkinnanvaraisen alle 17-vuotiaille... En jaksa selittää tässä enempää, kysykää vain jos haluatte tietää lisää. Olen lisännyt kysymyspalstan tänne.
En jaksa kirjoittaa nyt enempää, väsyttääääää...
Kiitos ja kumarrus,
Teen Ape Becoming Daddy, Mika
ps. oon vissiin seonnu tai jotain... xD
Hii, olen hieman väsynyt syystä jota en itsekään tiedä, päivän aiheena on ollut liikunta ja missä lienee pesupallo?
Aamusta siis alkoi kahdeksalta minulla tämä liikuntaviikko, joka muilla on alkanut jo edellisenä päivänä. Aamu alkoi teorialla, eli sillä, miten voimme hyödyntää liikuntaa kerhonvedossa. Tämän jälkeen pääsimme sitten tekemään lihaskuntotestiä, jossa tosin emme ottaneet mitään ylös. Se toimi lähinnä lämmittelynä sille, mitä teimme sen jälkeen. Pelasimme Ikuisuuspalloa lounaaseen asti. Ikuisuuspallo on muuten kuin polttopalloa, mutta jos palat, sinun pitää muistaa kuka sut poltti ja kun se polttaja palaa, sä saat palata kentälle. Juuri ennen lounaalle lähtöä, minä olin vielä kentällä. Porukkaa palaa, ja minä pysyn kentällä. Loppujen lopuksi siellä onkin enää minä ja yks mun luokkakaveri, joka on kova heittämään ja polttamaan. Mulla oli pallo. Jos se ois saanu sen kiinni, mä olisin palanu. Heitin niin lujaa kun pystyin, ja sit se meinas saada kiinni, haparoi vielä ilmassa palloa kiinni mutta sitten se putosi maahan. Olin siis "voittanut" Ikuisuuspallomatsin.
Lounastauon lopuilla, olin Rixun kanssa auditoriossa, jossa Rixulla oli tunti. Lähin sieltä, ja teatterilaiset olivat tuomassa puita sisään näytelmää varten. Siis ihan oikeita puita. Ensimmäinen oli maassa kiinni ja toinen, jota juuri tuotiin ovesta, oli sitten vähän korkeammalla. Hyppään ensimmäisen yli ja kierähdän toisen alta, ihan niinkuin joku toimintasankari jossain leffassa, tosin vakavuusasteeltaan paaaaljon alempana.
Ikuisuuspallon jälkeen meillä oli liitokiekkoa ja sählyä. Eipä niistä juurikaan mitään mainitsemisen arvoista ole.
Jostain syystä novellin kirjoittaminen tänään ei ole oikein innostanut. Ei vain löydy sitä oikeaa inspistä, eikä väsyneenä tule hyvää tekstiä. Siinä on jo 16 A4-kokoista sivua mun pienellä käsialalla. En tiiä miten opettaja saa sitten selvää...
Torstaina olis sitten matka tuonne 500km päähän tulevaan anoppilaan. Huomenna pitäis pakata ja silleesti... Kyl mie ootan et pääsen tuonne Itä-Suomeen kattelemaan paikkoja. Puhunhan mie vähä sitä murretakin :D Murteet vaihtunu mulla ja Rixulla...
Joku varmaan on ehtinyt jo ihmetellä, ääneti tai äänekkäästi, että mitä ihmettä tuo "missä lienee pesupallo?" meinaa. Homman nimi on se, että taisin hukata Rixun pesupallon viime viikolla, kun olin stressannut Rixun sairaalaan joutumista ja sitä että mun pitää siivota kaks huonetta, kirjottaa novelli ja tehä kaikkee muuta kivaa jota mä en edes muista mitä mun piti tehä ja sit vielä se kun mä olin koko ajan huolissani Rixusta et miten se voi ja kaikkee muuta ja Nöpöstä olin myös huolissani... Se oli sellasta aikaa et mun pää ois räjähtäny pienestäki ylimääräsestä stressistä. Sen jälkee mä oon alkanu näemmä olla entistäkin hajamielisempi ja kuurompi. Unohdin nimittäin laittaa ajastimen käyntiin, kun käytiin Rixun kanssa laittamassa pyykit pesuun. Rix kun ei halua maksaa ylimääräistä siitä, että saa pyykinpesukoneen luukun auki. Vaikka se onkin "vain" 20 senttiä, se on kuitenkin 20 senttiä. Sitten kun sen tekee viidesti, se on jo euro.
Kuvitellaanpa tilanne, että peset pyykkiä joka kuukausi kahdesti. Kouluvuosi kestää 10 kuukautta, ja yksi pesu maksaa 1,20€. 10
Joo, pääsin nyt siis jonkin pesupallon kautta talouteen. Opintotukipolitiikka on ihan per..., koska kun esimerkiksi minä (tunnen kyllä muitakin, jotka sitä tarvitsisivat jo ennen kun täyttävät 17 vuotta) tarvitsisin kipeästi juuri sitä opintotukea, ensin se oli ihan vain lukion kirjojen takia, nyt myös Nöpön takia, mutta kun täytän 17 vasta ensi jouluna! Jos ne edes tekisivät siitä harkinnanvaraisen alle 17-vuotiaille... En jaksa selittää tässä enempää, kysykää vain jos haluatte tietää lisää. Olen lisännyt kysymyspalstan tänne.
En jaksa kirjoittaa nyt enempää, väsyttääääää...
Kiitos ja kumarrus,
Teen Ape Becoming Daddy, Mika
ps. oon vissiin seonnu tai jotain... xD
maanantai 18. maaliskuuta 2013
Ultrassa käyty jälleen :) (rv 12+4)
Mooi :D
Tultiin tunti sitten tuolta keskussairaalalta. Siellä oli varhainen ultraäänitutkimus. Saatiin sit eka 3D-ultrakuva Nöpöstä <3 Nöpöllä on kädet, jalat, pää, aivot, selkäranka, sydän, munuaiset ja kylkiluiden alut :) Eli kaikki mitä pitääkin. Rixulla on myös kaikki hyvin, kaikki arvot on normaalit ja kaikki muut ihan hyvin.
Juttu lentää taas vaihteeksi. 1: "Onko ihmisellä kaks simpukkaa päässä?" 2: "Simpukkaa?" 3: "Niin siis kaks merenelävää päässä" 2: "En kyl tienny" 1: "Mitäs muuta siellä olikaan, vasara ja jalustin ja ..." 3: "Alasin" 2: "Vois muuten olla aika painava pää jos oikeesti olis kaks alasinta, vasaraa ja jalustinta..." Mielenkiintoista keskustelua ja myös erityisen rakentavaa.
Ultrahuoneeseen pääsin mukaan. Kun näin Nöpön katonrajassa olevasta screenistä, melkein lähdin pyörimään lattialle onnesta. Tosin en kehdannut, sillä lekuri olisi varmasti pitänyt mua outona. Pitäähän nyt jonkinlainen yhteiskunnallinen arvostus pitää, ettei joudu hullujenhuoneelle :) Sit kun päästiin sieltä pois, niin ooteltiin sit tunti et saatiin äiteeltä mun lukion kirjoja ja mentiin sit kyytillä keskustaan. Tuli siinä sit nälkäkin, joten käytiin sit Piikissä syömässä. Linkalla sit tultiin takas opiskelupaikkakunnalle ja käytiin kaupassa, apteekis ja kirjastos ennenkun mentiin taksilla takas kämpille. Maksaa semmosen 13 euroo kun tulee keskustasta kämpille.
Rix ihmettelee, miks mä en panikoi mistään. Kyllähän mä panikoin, tai no, riippuu vähän mitä tarkotetaan panikoimisella. Mä vaan vissiinki en näytä sitä ulospäin. Hyvä tai huono, en tiedä. Voi olla, että mun rauhallisuus sit rauhottaa Rixuakin sillonkin, kun molemmat panikoi jostain mut mä vaan en näytä sitä. No, näytin sit hieman karikoidun version musta panikoimassa, ja sen jälkeen Rix ja Sami sano et joo, ehkä parempi et jos et panikoi. Niiltä nimittäin tais mennä korvat xD
On hämärää ajatella, kun kulkee tääl, et mähän muuten asun täällä Rixun kans yhes ja kohta myös Nöpön kans. Sit ku ei lähe täältä enää kotiin vaan jää kotiin tänne. Sit ku palaa kotiin, niin siel on oottamassa kihlattu ja pienet tepsujalat... tai polvet ja kämmenet nyt alkuun :3 no, eiköhän kaikki tajunnu mitä hain :) Ollaan Rixun kans jo sovittu, et mä hoidan ruuanlaiton... Eli mahollisesti kotiintulo tapahtuu ruokakaupan kautta ainakin kerran viikossa. Sit ku saa nukkuu Rixun vieres joka yö, eikä vaan viikonloppusin pari kertaa... Siinä on oma tietty vapautensa, mut siinä on sitten taas tosi iso vastuu, oma talo, lapsi, kihlattu, koulut ja kaikki muu... Ei pitäis voida sanoo et on miestä sillon ku juo 24-packin kaljaa putkeen. Sillon vois sanoo et on miestä, kun jaksaa aamulla herätä aikasin kouluun, sit olla siel koulus se joku viidestä kaheksaan tuntia, sit mennä kotiin, tehä ruuan, leikkiä lapsen kans, tehä läksyt, olla jonkin aikaa rakkaan kans ja sit pitääkin jo tehä iltapalat ja mennä nukkumaan et voi tehä saman seuraavana päivänä.
Biologinen isäni laitto mulle viestiä eilen illalla, et mites mulla menee. Kysy sit multa et oonko menos synnytyssaliin asti, ollaanko muuttamas yhteen ja minne ja kaikkee muuta vastaavaa. Se on ollu mulle ja Rixulle itsestäänselvyys et meen synnytyssaliin (toki jos siis lekurit mut päästää) ja se et muutetaan tänne. Kysy kans et mitä mieltä tällä hetkellä oon Nöpöstä ja ootanko sitä et saan Nöpön jo syliin... Oon edelleen innoissani ja samalla yritän valmistautua siihen elämään, jota mä elän Nöpön syntymän jälkeen. Ootan todellakin innoissani ja onnessani sitä hetkee, kun saan Nöpön syliin...
Kiittää ja kumartaa,
Teen Age Becoming Dad, Mika
ps. viimeks kun järkytyin lukijamääristä, se luku oli 76, joka sitten myöhemmin oli noussut lukuun 90. Nyt viimeksi järkytyin 15.3.2013. Lukijamäärä noussut silloin piikkinä lukuun 427! Kiitos lukijoille <3
Tultiin tunti sitten tuolta keskussairaalalta. Siellä oli varhainen ultraäänitutkimus. Saatiin sit eka 3D-ultrakuva Nöpöstä <3 Nöpöllä on kädet, jalat, pää, aivot, selkäranka, sydän, munuaiset ja kylkiluiden alut :) Eli kaikki mitä pitääkin. Rixulla on myös kaikki hyvin, kaikki arvot on normaalit ja kaikki muut ihan hyvin.
Juttu lentää taas vaihteeksi. 1: "Onko ihmisellä kaks simpukkaa päässä?" 2: "Simpukkaa?" 3: "Niin siis kaks merenelävää päässä" 2: "En kyl tienny" 1: "Mitäs muuta siellä olikaan, vasara ja jalustin ja ..." 3: "Alasin" 2: "Vois muuten olla aika painava pää jos oikeesti olis kaks alasinta, vasaraa ja jalustinta..." Mielenkiintoista keskustelua ja myös erityisen rakentavaa.
Ultrahuoneeseen pääsin mukaan. Kun näin Nöpön katonrajassa olevasta screenistä, melkein lähdin pyörimään lattialle onnesta. Tosin en kehdannut, sillä lekuri olisi varmasti pitänyt mua outona. Pitäähän nyt jonkinlainen yhteiskunnallinen arvostus pitää, ettei joudu hullujenhuoneelle :) Sit kun päästiin sieltä pois, niin ooteltiin sit tunti et saatiin äiteeltä mun lukion kirjoja ja mentiin sit kyytillä keskustaan. Tuli siinä sit nälkäkin, joten käytiin sit Piikissä syömässä. Linkalla sit tultiin takas opiskelupaikkakunnalle ja käytiin kaupassa, apteekis ja kirjastos ennenkun mentiin taksilla takas kämpille. Maksaa semmosen 13 euroo kun tulee keskustasta kämpille.
Rix ihmettelee, miks mä en panikoi mistään. Kyllähän mä panikoin, tai no, riippuu vähän mitä tarkotetaan panikoimisella. Mä vaan vissiinki en näytä sitä ulospäin. Hyvä tai huono, en tiedä. Voi olla, että mun rauhallisuus sit rauhottaa Rixuakin sillonkin, kun molemmat panikoi jostain mut mä vaan en näytä sitä. No, näytin sit hieman karikoidun version musta panikoimassa, ja sen jälkeen Rix ja Sami sano et joo, ehkä parempi et jos et panikoi. Niiltä nimittäin tais mennä korvat xD
On hämärää ajatella, kun kulkee tääl, et mähän muuten asun täällä Rixun kans yhes ja kohta myös Nöpön kans. Sit ku ei lähe täältä enää kotiin vaan jää kotiin tänne. Sit ku palaa kotiin, niin siel on oottamassa kihlattu ja pienet tepsujalat... tai polvet ja kämmenet nyt alkuun :3 no, eiköhän kaikki tajunnu mitä hain :) Ollaan Rixun kans jo sovittu, et mä hoidan ruuanlaiton... Eli mahollisesti kotiintulo tapahtuu ruokakaupan kautta ainakin kerran viikossa. Sit ku saa nukkuu Rixun vieres joka yö, eikä vaan viikonloppusin pari kertaa... Siinä on oma tietty vapautensa, mut siinä on sitten taas tosi iso vastuu, oma talo, lapsi, kihlattu, koulut ja kaikki muu... Ei pitäis voida sanoo et on miestä sillon ku juo 24-packin kaljaa putkeen. Sillon vois sanoo et on miestä, kun jaksaa aamulla herätä aikasin kouluun, sit olla siel koulus se joku viidestä kaheksaan tuntia, sit mennä kotiin, tehä ruuan, leikkiä lapsen kans, tehä läksyt, olla jonkin aikaa rakkaan kans ja sit pitääkin jo tehä iltapalat ja mennä nukkumaan et voi tehä saman seuraavana päivänä.
Biologinen isäni laitto mulle viestiä eilen illalla, et mites mulla menee. Kysy sit multa et oonko menos synnytyssaliin asti, ollaanko muuttamas yhteen ja minne ja kaikkee muuta vastaavaa. Se on ollu mulle ja Rixulle itsestäänselvyys et meen synnytyssaliin (toki jos siis lekurit mut päästää) ja se et muutetaan tänne. Kysy kans et mitä mieltä tällä hetkellä oon Nöpöstä ja ootanko sitä et saan Nöpön jo syliin... Oon edelleen innoissani ja samalla yritän valmistautua siihen elämään, jota mä elän Nöpön syntymän jälkeen. Ootan todellakin innoissani ja onnessani sitä hetkee, kun saan Nöpön syliin...
Kiittää ja kumartaa,
Teen Age Becoming Dad, Mika
ps. viimeks kun järkytyin lukijamääristä, se luku oli 76, joka sitten myöhemmin oli noussut lukuun 90. Nyt viimeksi järkytyin 15.3.2013. Lukijamäärä noussut silloin piikkinä lukuun 427! Kiitos lukijoille <3
torstai 14. maaliskuuta 2013
Hieman surkeammin vierähtänyt viikko (rv 12+0)
Pöö :)
Sunnuntai-iltana kaikki oli ihan normaalia, Rixulla oli iltapahoinvoinnit ja mä olin sit siellä sen kämpillä. Maanantai-ilta ei sit mennykkää ihan odotetusti. Vähän yli seittemän aikaan rupes oksenteleen, sit soitettiin yhelle Rixulle tutulle lekurille ja kysyttiin mitä pitäs tehä. Se ohjeisti menemään terveyskeskukseen, ja mehän mentiin. Eka ei meinattu saada kyytiä sinne, niin sitten tilattiin taksi. Maksettiin 17€ siitä ilosta että päästään 7km paikasta toiseen. Mutta en valita hinnasta kun on kihlatun ja lapsen terveys kyseessä. Päästiin sit sinne, ja tarkkailuhuoneessa Rix oksenti vielä sen viidennen kerran tunnin sisään. Lekuri tuli puolta tuntia myöhemmin, ja sit todettiinkin et Rix laitetaan osastolle joksikin aikaa. Rix oliki sit siellä tiputuksessa keskiviikkoon asti. Maanantai-iltana mä en saanu nukuttua ja valvoin johonkin neljään asti ja tiistai-keskiviikko-yön sitten sainkin olla siellä terveyskeskuksessa Rixun henkisenä tukena. Luulis et se olis helpottanu jo sillon, kun ei ollu oksentanu 24 tuntiin kun oli tiputuksessa. Sit ku päästiin kämpille niin yrjös ainakin sen 4 minuuttia putkeen. Ei kuulostanu eikä varmaan kuulosta nytkään kovin nätiltä touhulta. Myöhemmin sit yökkii vaan kun ei oo mitään mikä tulis ulos. Soitettiin sit jälleen sille lekurille ja se sit neuvo meitä menemään ainaki käymään terveyskeskuksessa et kattoisivat siellä sitten että kotiutetaanko. No, ei Rix sinne terveyskeskukseen jääny. Se vietiin keskussairaalalle. Mä en päässy sinne mukaan, koska en olis sitten päässyt sieltä mitenkään pois ja keskussairaalalle ei saa jäädä yöks vaikka oliskin lähiomainen. Rix taidettiin puoliks pakottaa menemään ultraan. Soitti vielä eilen illalla ja kerto, kuinka Nöpö on kasvanu ja kuinka Nöpöllä on jo jalatkin <3 Ei Rixulla ja Nöpöllä pitäis ainakaan olla mitään hätää.
Mutta sitten, minä pamahdin kipeeks. Eilen illalla oksensin kertaalleen, nenäni on tukossa, kurkussa on vissiin jotain jännää, en ole varma, yskin jonkin verran ja kuumettakin taitaa olla. Sain sit luvan jäädä tänne viikonlopuks ku kotona on porukka kans kipeenä. Ja enköhän mä jotenkin pääse maanantaina ultraan mukaan :) Kuhan nyt toki eka parannellaan ihan rauhassa. Eilen illalla oli myös kivaa. Mulla on lukion äikän kurssille kirjotettava novelli, oon saanu siit 8 sivua kirjotettua. Jonku verran pitäs viel kirjottaa. Sit mun vielä pitäs siivota Rixun huone loppuun kun tänne tulee viikonloppumajottujia ja mä en vielä tiiä tuleeko Rixun huoneeseen niitä, mut mä jään tänne, joten omaa huonettani ei tarvi niin tarkasti siivota. Sit ku oon vielä ollu huolissani Rixusta ja Nöpöstä ja oon itekki jotenkin kipee ja kaikkee vastaavaa ni aattelis et vähemmästäkin lähtee järki. Ei siinä mitään, kun kaikki pitäs olla valmiina noin 23 tunnissa.
Että semmosta on tällä viikolla.
Kiittää ja kumartaa,
Teen Age Becoming Dad, Mika
Sunnuntai-iltana kaikki oli ihan normaalia, Rixulla oli iltapahoinvoinnit ja mä olin sit siellä sen kämpillä. Maanantai-ilta ei sit mennykkää ihan odotetusti. Vähän yli seittemän aikaan rupes oksenteleen, sit soitettiin yhelle Rixulle tutulle lekurille ja kysyttiin mitä pitäs tehä. Se ohjeisti menemään terveyskeskukseen, ja mehän mentiin. Eka ei meinattu saada kyytiä sinne, niin sitten tilattiin taksi. Maksettiin 17€ siitä ilosta että päästään 7km paikasta toiseen. Mutta en valita hinnasta kun on kihlatun ja lapsen terveys kyseessä. Päästiin sit sinne, ja tarkkailuhuoneessa Rix oksenti vielä sen viidennen kerran tunnin sisään. Lekuri tuli puolta tuntia myöhemmin, ja sit todettiinkin et Rix laitetaan osastolle joksikin aikaa. Rix oliki sit siellä tiputuksessa keskiviikkoon asti. Maanantai-iltana mä en saanu nukuttua ja valvoin johonkin neljään asti ja tiistai-keskiviikko-yön sitten sainkin olla siellä terveyskeskuksessa Rixun henkisenä tukena. Luulis et se olis helpottanu jo sillon, kun ei ollu oksentanu 24 tuntiin kun oli tiputuksessa. Sit ku päästiin kämpille niin yrjös ainakin sen 4 minuuttia putkeen. Ei kuulostanu eikä varmaan kuulosta nytkään kovin nätiltä touhulta. Myöhemmin sit yökkii vaan kun ei oo mitään mikä tulis ulos. Soitettiin sit jälleen sille lekurille ja se sit neuvo meitä menemään ainaki käymään terveyskeskuksessa et kattoisivat siellä sitten että kotiutetaanko. No, ei Rix sinne terveyskeskukseen jääny. Se vietiin keskussairaalalle. Mä en päässy sinne mukaan, koska en olis sitten päässyt sieltä mitenkään pois ja keskussairaalalle ei saa jäädä yöks vaikka oliskin lähiomainen. Rix taidettiin puoliks pakottaa menemään ultraan. Soitti vielä eilen illalla ja kerto, kuinka Nöpö on kasvanu ja kuinka Nöpöllä on jo jalatkin <3 Ei Rixulla ja Nöpöllä pitäis ainakaan olla mitään hätää.
Mutta sitten, minä pamahdin kipeeks. Eilen illalla oksensin kertaalleen, nenäni on tukossa, kurkussa on vissiin jotain jännää, en ole varma, yskin jonkin verran ja kuumettakin taitaa olla. Sain sit luvan jäädä tänne viikonlopuks ku kotona on porukka kans kipeenä. Ja enköhän mä jotenkin pääse maanantaina ultraan mukaan :) Kuhan nyt toki eka parannellaan ihan rauhassa. Eilen illalla oli myös kivaa. Mulla on lukion äikän kurssille kirjotettava novelli, oon saanu siit 8 sivua kirjotettua. Jonku verran pitäs viel kirjottaa. Sit mun vielä pitäs siivota Rixun huone loppuun kun tänne tulee viikonloppumajottujia ja mä en vielä tiiä tuleeko Rixun huoneeseen niitä, mut mä jään tänne, joten omaa huonettani ei tarvi niin tarkasti siivota. Sit ku oon vielä ollu huolissani Rixusta ja Nöpöstä ja oon itekki jotenkin kipee ja kaikkee vastaavaa ni aattelis et vähemmästäkin lähtee järki. Ei siinä mitään, kun kaikki pitäs olla valmiina noin 23 tunnissa.
Että semmosta on tällä viikolla.
Kiittää ja kumartaa,
Teen Age Becoming Dad, Mika
perjantai 8. maaliskuuta 2013
Whoaaaaaaa.... (rv 11+1)
Mooi!
Kun katsoin tilastoja, järkytyin. 76 kertaa katsottu tänään?! Eilen "vain" 12? Whoa. Kiitos kuitenkin lukijoille :)
Eli tosiaan, käytiin toissapäivänä neuvolassa. Kuunneltiin sydänääniä Nöpöltä ja kyllähän ne pienen ettimisen jälkeen löytykin. Pikkuisen sydän hakkasi melko kiivaaseen tahtiin, mutta kuitenkin ihan normaaliin sen kokoiselle pikku babylle. Syke oli 170. Rix meinas jo säikähtää, että ei kai se vaan oo kuollut sinne. Sitten kun se neuvolatäti löysi ne sydänäänet, Rix huokas helpotuksesta. (Mie pääsin kerranki sanomaan: Miehän sanoin. :P) No, mie sitten sieltä terveyskeskukselta kävelin lukiolle kun Rix sitten lähti sinne koululle takaisin. Tänään lukiolla miulla oli äikkää. Katottiin 55 minuutin pituinen pätkä Edgar Allen Poesta. Oli hauska huomata kuinka puoli luokkaa keskittyy johonkin muuhun (kumma kyllä, ne oli jätkät jotka keskitty siihen dokkariin o.O parilla naispuolisella poikkeuksella toki) ja kun välitunti alko, kaikki muut lähti automaattisesti ovesta ulos. Mie jäin sit luokkaan kun ei ollu muutakaan tekemistä. Ruvettiin kattomaan kans erilaisia novellin lajeja, koska ens viikolla ruvetaan sit kirjottamaan omaa novellia. Saatan laittaa sen sit tännekin, riippuen toki siitä jaksanko.
Oli hauskaa, kun lähettiin kohti miun kotia Rixun kans. Ekaks, se linkka joka lähtee oppilaitoksen pihasta oli jälleen kerran vartin myöhässä. Sit ku päästiin välietapille, siitä alkokin sitten parin tunnin shoppailukierros syömässäkäymisineen. Meidän molempien ja meidän lompakkojemme onneksi kumpikaan meistä ei ole mikään shoppailufriikki, joten matkaan tarttui vain välttämättömyyksiä. Plussana sitten sellainen musta kovakantinen lehtiö, johon Rix sitten kirjottelee muistoja Nöpön odotusajasta ja Nöpön lapsuudesta. "Jos tilaa on, niin kyllä", kommentoi Rix. (just joo kiva kun kerrot, kulta <3 -Rix). Käytiin sit lopuks Piikissä syömässä. Linkalla sit lähettiin kohti miun kotikylää. Linkkamatkan päätyttyä tosin oltiin vieläkin vähän yli kilometrin päässä miun kotoo, joten jouduttiin kävelemään seittemän sentin lumikinoksessa kun tuon tien kävelytietä ei oltu aurattu viikkoon. Erityisen mukavaa siitä teki se, että meillä oli mukana vetolaukku. Vedä sitä siinä sitten perässäs. "Pulkka ois ollu tarpeen..." Sit ku päästään kotia ni pikkusisko hyppää kohti Rixun vattaa ja pikkuveli vaatii minnuu ulos lumipyryyn leikkimään. Mie olin jo tosin siinä vaiheessa saanu jo tämän päivän annokseni lunta ja tuulta. Huomenna suunta sitten tuonne "keskustaan" nuorteniltaan päivittelemään kylän juorut. Rix on jo valmistautunut kertomaan odottavansa kolmosia. Oli kuulemma kaupassaki sanottu: "Se o iha eri näkööne ko täkälääset". No vähemmästäkin, kun eivät oo itäsuomalaista kauneutta ennen nähneet sen pikkukylän sonnan alta. On se jännä juttu. On seki jännä juttu, että kun opiskelu- ja kotipaikkakunnilla ollaan kerrottu, niin huhut on kiiriny välietapille asti, ihan sinne reunamillekin. Yks siellä asuva kaveri tuos yks päivä laitto Skypellä viestiä, että: "Korviini on kuulunut huhuja, joiden mukaan susta ois tulossa isä". Vastasin sit toki myöntävästi, koska ei se ollut enää niin salaista. "Puraisin juuri äsken kieleeni. Tämä nappi on ärsyttävä." Minä siis todellakin puraisin kieleeni, mutta minulla ei ole kielikorua, vaan nappi on farkkujeni takataskussa ja istun sen päällä. Rix on melkein koko ajan väsynyt, kun tulee koulusta. Johtuu produktioharkoista, kun heillä on lastennäytelmä esitettävänä huhtikuussa. No, kyllähän siinä väsyy, kun 4-6 tuntia harjoittelee samaa näytelmää. Ja mitä lähemmäs ensi-iltaa päästään, harkat pitenee. Pitää opetella koreografiat (kyllä, niitä käytetään myös näyttelemisessä), repliikit (vuorosanat, jos joku ei tiedä :) ), roolihenkilön olemus, roolihenkilöiden vuorovaikutus eli kontaktit, tuntevatko ennestään ja roolihenkilöiden välinen menneisyys, opetella olemaan ennakoimatta toisen liikkeitä, vaikka tietääkin mitä tapahtuu seuraavaksi. Jos siinä ei ollut tarpeeksi, on vielä alkulämmittelyt. Jos et juokse auditorioa ympäri, niin että hiki tulee pintaan, teet vatsa- tai selkälihaksia, punnerrat tai teet kyykkyhyppyjä, joiden jälkeen venytellään. Usein sen jälkeen tehdään vielä X-hyppyjä, jotta hiki tulee takaisin pintaan. Omaa roolihenkilöä pitää ja on pakkokin syventää jatkuvasti, jopa ensi-illan jälkeen ja viimeisen näytöksen viimeiseen sekuntiin. Sen jälkeen olet vapaa. Hahaa, vitsailin. Sen jälkeen sitä käsitellään seuraavalla tunnilla viimeisen esityksen jälkeen, puretaan koko homma ja annetaan palautetta ja katsotaan miten kukakin on kehittynyt. Ja koskaan kukaan tässä prokkiksessa ei ole koskaan yksin näyttämöllä, vuorovaikutusta ja vaikuttumista tapahtuu koko ajan. Haastavinta siinä on se, että tätä tehdään LAPSILLE. Luulisi että se olisi helpompaa kuin aikuisille tekeminen... Ei todellakaan. Lapset ovat kriittisimpiä katsojia, koska he eivät välttämättä ymmärrä improvisaatiota. Heille kaiken pitää olla todellista, eli dramatisoida aiheuttamatta draamaa. Lapsille pitää olla aidompi, kaiken pitää tapahtua juuri siinä hetkessä ja kohtausten väliin ei saa jäädä liikaa aikaa, sillä he ehtivät tylsistyä, kun mitään ei tapahdu. Siinä vaikeinta on varmaan se, että roolihenkilö muuttuu koko ajan, mutta silti se on sama. Roolihenkilön pitää olla kiinnostava, mutta itse ei saa tylsistyä. Lavalle ei saa mennä kyllästyneenä. Roolihenkilö pitää itse olla, muuten hommasta ei tuu mitään. Vielä haasteellisemmaksi sen tekee, kun pitää olla satuhahmo. Ja tällä kyseisellä hahmolla tuppaa olemaan koko esityksen ajan vain päkiät maassa... Terveisiä Rixulta tämän kappaleen myötä. Kiittää ja kumartaa, Teen Ape Becoming Dad, Mika EDIT: ps. unohdin kirjoittaa tänne vielä että: HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ KAIKILLE NAISILLE, NIIN SYNTYMÄTTÖMILLE, SYNTYNEILLE, VÄHÄN KASVANEILLE, AIKUISILLE JA SENIOREILLE. Olkaa hyvä.
Kun katsoin tilastoja, järkytyin. 76 kertaa katsottu tänään?! Eilen "vain" 12? Whoa. Kiitos kuitenkin lukijoille :)
Eli tosiaan, käytiin toissapäivänä neuvolassa. Kuunneltiin sydänääniä Nöpöltä ja kyllähän ne pienen ettimisen jälkeen löytykin. Pikkuisen sydän hakkasi melko kiivaaseen tahtiin, mutta kuitenkin ihan normaaliin sen kokoiselle pikku babylle. Syke oli 170. Rix meinas jo säikähtää, että ei kai se vaan oo kuollut sinne. Sitten kun se neuvolatäti löysi ne sydänäänet, Rix huokas helpotuksesta. (Mie pääsin kerranki sanomaan: Miehän sanoin. :P) No, mie sitten sieltä terveyskeskukselta kävelin lukiolle kun Rix sitten lähti sinne koululle takaisin. Tänään lukiolla miulla oli äikkää. Katottiin 55 minuutin pituinen pätkä Edgar Allen Poesta. Oli hauska huomata kuinka puoli luokkaa keskittyy johonkin muuhun (kumma kyllä, ne oli jätkät jotka keskitty siihen dokkariin o.O parilla naispuolisella poikkeuksella toki) ja kun välitunti alko, kaikki muut lähti automaattisesti ovesta ulos. Mie jäin sit luokkaan kun ei ollu muutakaan tekemistä. Ruvettiin kattomaan kans erilaisia novellin lajeja, koska ens viikolla ruvetaan sit kirjottamaan omaa novellia. Saatan laittaa sen sit tännekin, riippuen toki siitä jaksanko.
Oli hauskaa, kun lähettiin kohti miun kotia Rixun kans. Ekaks, se linkka joka lähtee oppilaitoksen pihasta oli jälleen kerran vartin myöhässä. Sit ku päästiin välietapille, siitä alkokin sitten parin tunnin shoppailukierros syömässäkäymisineen. Meidän molempien ja meidän lompakkojemme onneksi kumpikaan meistä ei ole mikään shoppailufriikki, joten matkaan tarttui vain välttämättömyyksiä. Plussana sitten sellainen musta kovakantinen lehtiö, johon Rix sitten kirjottelee muistoja Nöpön odotusajasta ja Nöpön lapsuudesta. "Jos tilaa on, niin kyllä", kommentoi Rix. (just joo kiva kun kerrot, kulta <3 -Rix). Käytiin sit lopuks Piikissä syömässä. Linkalla sit lähettiin kohti miun kotikylää. Linkkamatkan päätyttyä tosin oltiin vieläkin vähän yli kilometrin päässä miun kotoo, joten jouduttiin kävelemään seittemän sentin lumikinoksessa kun tuon tien kävelytietä ei oltu aurattu viikkoon. Erityisen mukavaa siitä teki se, että meillä oli mukana vetolaukku. Vedä sitä siinä sitten perässäs. "Pulkka ois ollu tarpeen..." Sit ku päästään kotia ni pikkusisko hyppää kohti Rixun vattaa ja pikkuveli vaatii minnuu ulos lumipyryyn leikkimään. Mie olin jo tosin siinä vaiheessa saanu jo tämän päivän annokseni lunta ja tuulta. Huomenna suunta sitten tuonne "keskustaan" nuorteniltaan päivittelemään kylän juorut. Rix on jo valmistautunut kertomaan odottavansa kolmosia. Oli kuulemma kaupassaki sanottu: "Se o iha eri näkööne ko täkälääset". No vähemmästäkin, kun eivät oo itäsuomalaista kauneutta ennen nähneet sen pikkukylän sonnan alta. On se jännä juttu. On seki jännä juttu, että kun opiskelu- ja kotipaikkakunnilla ollaan kerrottu, niin huhut on kiiriny välietapille asti, ihan sinne reunamillekin. Yks siellä asuva kaveri tuos yks päivä laitto Skypellä viestiä, että: "Korviini on kuulunut huhuja, joiden mukaan susta ois tulossa isä". Vastasin sit toki myöntävästi, koska ei se ollut enää niin salaista. "Puraisin juuri äsken kieleeni. Tämä nappi on ärsyttävä." Minä siis todellakin puraisin kieleeni, mutta minulla ei ole kielikorua, vaan nappi on farkkujeni takataskussa ja istun sen päällä. Rix on melkein koko ajan väsynyt, kun tulee koulusta. Johtuu produktioharkoista, kun heillä on lastennäytelmä esitettävänä huhtikuussa. No, kyllähän siinä väsyy, kun 4-6 tuntia harjoittelee samaa näytelmää. Ja mitä lähemmäs ensi-iltaa päästään, harkat pitenee. Pitää opetella koreografiat (kyllä, niitä käytetään myös näyttelemisessä), repliikit (vuorosanat, jos joku ei tiedä :) ), roolihenkilön olemus, roolihenkilöiden vuorovaikutus eli kontaktit, tuntevatko ennestään ja roolihenkilöiden välinen menneisyys, opetella olemaan ennakoimatta toisen liikkeitä, vaikka tietääkin mitä tapahtuu seuraavaksi. Jos siinä ei ollut tarpeeksi, on vielä alkulämmittelyt. Jos et juokse auditorioa ympäri, niin että hiki tulee pintaan, teet vatsa- tai selkälihaksia, punnerrat tai teet kyykkyhyppyjä, joiden jälkeen venytellään. Usein sen jälkeen tehdään vielä X-hyppyjä, jotta hiki tulee takaisin pintaan. Omaa roolihenkilöä pitää ja on pakkokin syventää jatkuvasti, jopa ensi-illan jälkeen ja viimeisen näytöksen viimeiseen sekuntiin. Sen jälkeen olet vapaa. Hahaa, vitsailin. Sen jälkeen sitä käsitellään seuraavalla tunnilla viimeisen esityksen jälkeen, puretaan koko homma ja annetaan palautetta ja katsotaan miten kukakin on kehittynyt. Ja koskaan kukaan tässä prokkiksessa ei ole koskaan yksin näyttämöllä, vuorovaikutusta ja vaikuttumista tapahtuu koko ajan. Haastavinta siinä on se, että tätä tehdään LAPSILLE. Luulisi että se olisi helpompaa kuin aikuisille tekeminen... Ei todellakaan. Lapset ovat kriittisimpiä katsojia, koska he eivät välttämättä ymmärrä improvisaatiota. Heille kaiken pitää olla todellista, eli dramatisoida aiheuttamatta draamaa. Lapsille pitää olla aidompi, kaiken pitää tapahtua juuri siinä hetkessä ja kohtausten väliin ei saa jäädä liikaa aikaa, sillä he ehtivät tylsistyä, kun mitään ei tapahdu. Siinä vaikeinta on varmaan se, että roolihenkilö muuttuu koko ajan, mutta silti se on sama. Roolihenkilön pitää olla kiinnostava, mutta itse ei saa tylsistyä. Lavalle ei saa mennä kyllästyneenä. Roolihenkilö pitää itse olla, muuten hommasta ei tuu mitään. Vielä haasteellisemmaksi sen tekee, kun pitää olla satuhahmo. Ja tällä kyseisellä hahmolla tuppaa olemaan koko esityksen ajan vain päkiät maassa... Terveisiä Rixulta tämän kappaleen myötä. Kiittää ja kumartaa, Teen Ape Becoming Dad, Mika EDIT: ps. unohdin kirjoittaa tänne vielä että: HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ KAIKILLE NAISILLE, NIIN SYNTYMÄTTÖMILLE, SYNTYNEILLE, VÄHÄN KASVANEILLE, AIKUISILLE JA SENIOREILLE. Olkaa hyvä.
tiistai 5. maaliskuuta 2013
Loma loppu ja paluu arkeen (rv 10+5)
Hellurei ja hellät tunteet!
Se ois sitten loma takana, Sami on vieläkin Las Palmasissa kun se sinne viime keskiviikkona lähti, minä ja Rix ollaan koululla ja ruvetaan tottumaan taas koulunkäyntiin. Huomenna olis seuraava neuvola, mä saan siinä sopivasti kyytin lukiolle samalla. Joudun tosin kävelemään sit takas.
Isäks tuleminen on ehkä suurin juttu miehen elämässä. Se ei oo sama asia kuin se, että oma firma saavuttaa kansainvälistä huomiota. Eikä myöskään sama asia kuin se, että saavuttaa Mount Everestin huipun. Isäks tuleminen ei oo maailmanlaajuista huomiota saava asia, vaikka se siltä voisi tuntuakin. Ei siitä saa fyysisiä rikkauksia, mainetta tai yleistä hyväksyntää. Varsinkin näin nuorena vanhemmiksi tulevat voivat saada haukkuja, vinoilua tai muuten vain negatiivisia katseita. Okei, se on ehkä vähän eri asia tulla isäksi 16-vuotiaana kuin 29-vuotiaana. 29-vuotiaalla voi olla jo työpaikka ja oma talo, sopivasti rahaa vaippojen ja muiden tavaroiden hommaamiseen, ja se AUTO jo valmiina. 16-vuotiaalla on opiskelut jotka pitää suorittaa, pitää etsiä oma kämppä jostain koska ei halua valvottaa vanhempiaan, kaikki tavarat pitää saada lahjoituksena tai jotenkin muuten halvalla, koska rahaa ei ole omiksi tarpeiksikaan. Autoakaan välttämättä ei ole, mutta koska Rix täyttää tänä vuonna 18, hän saa ajaa ajokortin jo kesällä. Meillä tosin on se auto jo. Me myös tiedämme että bensa ja diesel maksaa mansikoita näinä päivinä.
Kiittää ja kumartaa,
Teen Age Becoming Dad, Mika
Se ois sitten loma takana, Sami on vieläkin Las Palmasissa kun se sinne viime keskiviikkona lähti, minä ja Rix ollaan koululla ja ruvetaan tottumaan taas koulunkäyntiin. Huomenna olis seuraava neuvola, mä saan siinä sopivasti kyytin lukiolle samalla. Joudun tosin kävelemään sit takas.
Isäks tuleminen on ehkä suurin juttu miehen elämässä. Se ei oo sama asia kuin se, että oma firma saavuttaa kansainvälistä huomiota. Eikä myöskään sama asia kuin se, että saavuttaa Mount Everestin huipun. Isäks tuleminen ei oo maailmanlaajuista huomiota saava asia, vaikka se siltä voisi tuntuakin. Ei siitä saa fyysisiä rikkauksia, mainetta tai yleistä hyväksyntää. Varsinkin näin nuorena vanhemmiksi tulevat voivat saada haukkuja, vinoilua tai muuten vain negatiivisia katseita. Okei, se on ehkä vähän eri asia tulla isäksi 16-vuotiaana kuin 29-vuotiaana. 29-vuotiaalla voi olla jo työpaikka ja oma talo, sopivasti rahaa vaippojen ja muiden tavaroiden hommaamiseen, ja se AUTO jo valmiina. 16-vuotiaalla on opiskelut jotka pitää suorittaa, pitää etsiä oma kämppä jostain koska ei halua valvottaa vanhempiaan, kaikki tavarat pitää saada lahjoituksena tai jotenkin muuten halvalla, koska rahaa ei ole omiksi tarpeiksikaan. Autoakaan välttämättä ei ole, mutta koska Rix täyttää tänä vuonna 18, hän saa ajaa ajokortin jo kesällä. Meillä tosin on se auto jo. Me myös tiedämme että bensa ja diesel maksaa mansikoita näinä päivinä.
Kiittää ja kumartaa,
Teen Age Becoming Dad, Mika
Tilaa:
Kommentit (Atom)