... ja pomot ei edes keksi enää töitä meille :)
Eli siis, tilannekatsaus. Yhdeksän viikkoa Nöpön laskettuun aikaan. Kaksi viikkoa yhteenmuuttoon. Minä en malta odottaa kumpaakaan.
Pari viikkoa on vierähtänyt taas siitä, kun viimeksi kirjoitin. Uskoisin, että kun Nöpö syntyy, kirjoittelen enemmän ja useammin (ehkä!).
Kiitän ja kumarran,
Teen Age Becoming Dad, Mika
Alkuun pahoitteluni siitä, etten ole pitkään aikaan kirjoittanut. Ei ole tapahtunut mitään tähdellistä ennen leiriä, jolle menin isoseksi ja joka alkoi toissapäivänä.
Eli siis. Rixulla oli toissapäivänä lääkäriaika. Lääkäri ilmeisesti totesi kohdunsuun olevan pehmeä, muttei auki. Rix ei nyt saa todellakaan tehdä mitään raskasta tai kanniskella mitään painavaa.
Leiri meni suhteellisen hyvin, yli kolmekymmentä alle kymmenvuotiasta lasta kaitsettavana ja kuus isosta mun lisäkseni.
Viikkoja tosiaan on huomenna 30 täynnä :) noin 8-10 viikkoo jäljellä. Aika rientää aika mahdottoman nopeesti, kun jäljellä olevat viikot alkaa olla yksinumeroisia lukuja.
Huomenna meen jälleen leirille. Se kestää myös kolme päivää ja sen jälkeen on neljä täyttä päivää lomaa. Sit alkaa puistotyöt ja sen jälkeen mä jo muutankin. Sit ei ookkaan enää kauan siihen, että koulu alkaa. Ja sen jälkeen syntyy Nöpö <3
Lisää myöhemmin :)
Kiittää ja kumartaa,
Teen Age Becoming Dad, Mika
Eli siis, testaan nyt tätä mobiili-Bloggeria.
Nyt on siis jo melkein viikko 28. Kymmenen viikkoa jäljellä? Utopistista. 2 ja puoli kuukautta? Kuulostaa järkevämmältä. Siinä on vain sellainen juttu, että nuo kaksi mainittua ajanjaksoa ovat noin samanpituiset...
Olen nyt siis kotiutunut n. viikko sitten, ja aika kulkee jotenkin oudosti. Saattaa johtua siitä, että mulla on ikävä Rixua ja Nöpöä. Vain kuukausi yhteenmuuttoon...
Mulla on tänä kesänä vielä muutama duuni, mistä rahaa saan. Pari leiriä seurakunnalla ja sit kunnalle puistohommiin.
Sitä ei meinaa uskoa, että mulla on oma lapsi ennen ensi lokakuuta... Eihän siihen ole kuin se pari kuukautta? Mutta sitten kun näkee Rixun... Se ajatus konkretisoituu vaavimasuun ja siellä potkivaan Nöpöön <3 nyt kun ajattelee takaperin, ei ole mennyt kauaakaan kun oli vasta rv 12, vaikka siitä onkin jo 16 viikkoa... Eli neljä kuukautta. Sitä vain jotenkin odottaa, että saa sen pienen käärön syliin siellä keskussairaalalla... Ihan kuin neuvolassa jaetussa DVDssä lapsen saanut isä huutaa ilosta ja onnesta sairaalan oven ulkopuolella. Uskoisin, että mulla saattaa olla samanlainen fiilis kun Nöpö syntyy, tosin sillä erotuksella että en poistu synnytyssalista, koska haluan olla mun avovaimoni ja lapseni kanssa ensimmäiset hetket <3
Kiittää ja kumartaa,
Teen Age Becoming Dad, Mika
